Pohdeimme jokunen viikko takaperin Hennan ja Juulian kanssa, että olisi mukava päästä koeviikon jälkeen testaamaan millainen paikka Ratsastuskoulu Kyläkorpi on. Tällä viikolla varasimmekin sieltä pienryhmätunnin tälle päivälle. Lähdimme tallille jo hyvissä ajoin. Aurinko paistoi, pakkanen paukkui ja luntakin on tullut ihan mukavasti.
Kirjoitamme tähän nyt molemmat erikseen, koska toisen on aina vähän hankala selittää toisen ratsastuksesta varsinkin, kun on itse ratsastamassa samaan aikaan.
Neea: Saapuessamme tallille hyväntuulinen opettaja kyseli millaisista hevosista tykkäämme ja minkä tasoisia ratsastajia olemme. Hevosiksi valikoituivat Niko, Prinssi ja Sissi. Hän kertoi Nikon olevan kaikista pienin, joten Juulia otti sen. Henna ja minä arvoimme kumpi ottaa kummankin hevosen, sillä molemmat olisivat halunneet Prinssin. Todellisuudessa minulla ei ollut mitään hajua minkälaisia hevoset olisivat, mutta Prinssi oli niin kivan värinen että olisin halunnut mennä sillä. No, arpaonni ei kuitenkaan suosinut minua, joten sain ratsukseni Sycylian eli "
Sissin". Sissi vaikutti kamalan korkealta, kapoisalta ja pienipäiseltä Martin jälkeen. Laitoimme hevoset rauhassa kuntoon avuliaan tallityöntekijän opastaessa meitä.
Maneesissa kipusin Sissin selkään ja lähdimme kävelemään. Opettajalla oli kätevät äänentoistolaitteet, joten puhe kuului hyvin. Sissi oli hieman jännittynyt ja maneesin toisessa päässä tuijotteli päätyä. Se päättikin sitten heti aluksi vetäistä jonkun ihme pomppukohtauksen keulimisen kera. Siinä vaiheessa ajattelin, että mitä tästäkin vielä tulee. Sissi oli muutenkin hyvin erilainen hevonen millä olen ratsastanut, ja erityisesti Marttiin verrattaessa ero oli suuri. Se oli todella herkkä, mutta silti aika vahva. Ensimmäiset puoli tuntia menikin siihen, että Sissi säpsyili ja kulki jännityneenä pää kohti kattoa ja minä selässä yritin epätoivoisesti saada sitä edes jotenkin toimimaan. Pikkuhiljaa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen, ja hevonen alkoi toimimaan paremmin. Pian tajusinkin, että mähän tykkään tästä hevosesta! Oli mahtava tunne, kun Sissi alkoi kuuntelemaan minua, pyöristymään ja rentoutumaan.
Tykkäsin hirmuisesti tästä paikasta ja voin kyllä lämpimästi suositella muillekin. :) Opettaja oli motivoitunut ja jutteli paljon, eikä opettaessa ollut hetkeäkään hiljaa vaan tehokkaasti neuvoi koko ajan. Puitteet olivat myös hienot, ja ennenkaikkea hevoset vaikuttivat osaavilta, pirteiltä ja hyvinvoivilta.
Juulia: Minä tosiaan nappasin ratsukseni Niko nimisen söpöläisen Hennan ja Neean tapellessa Prinssistä. Niko oli ainakin ulkoisesti heti omaa silmääni miellyttävä: pieni, pyöreä ja kimo. Herran roduksi selvisikin hieman erikoisempi risteytymä, nimittäin Niko oli arabin ja suomenhevosen jälkeläinen.
Selkään kiivetessäni Niko tuntui kamalan isolta Maitzun jälkeen, mutta pian hepon selkä alkoikin tuntua jo oikein kotoisalta. Luonteeltan herra oli oli kaikinpuolin kiltti ja rauhallinen. Vähän energiaa olisin ehkä kaivanut, sillä minusta tuntui, etää joudun koko ajan puskemaan sitä eteenpäin. Laukoissa se onneksi vähän reipastuikin ja loppuraveissa Niko ravasi jo nätisti koko selän läpi rentoa ja letkeää ravia. Kaikinpuolin pidin ratsustani ja mielelläni menisin uudelleenkin.
Opettajasta tykkäsin paljon. Hän oli kovin puhelias ja ystävällinen. Tallilla vaikutti myös olevan paljon muita mielenkiintoisia heposia. Ehkä ensi kesänä voisikin miettiä leiriä tähän suntaan, ken tietää. :)
Kuvia on nyt vain muutama, eikä niiden laatu ole päätä huimaava, mutta ehkä niistä kuitenkin jotain selkoa saa. Toivottavasti myös tällainen hieman erilainen postaus miellytti teitä. :)
