Vihdoin valmennuksessa!

Eilen saimme viestin ponien omistajalta, jossa hän kysyi haluaisimmeko tänään (siis eilen) valmennukseen, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin! Juulia pääsi vasta vähän ennen kolmea koulusta ja valmennus alkoi jo neljältä, joten kiirettä piti.
Kenttä oli tänään hyvässä kunnossa, joten pystyimme onneksi ihan kunnolla ratsastamaan. Aloitimme ratsastamalla suoraa uraa ja katsoimme, että ponit kääntyvät ulkoavuista. Sen jälkeen aloimme keventelemään molempiin suuntiin ympyröitä tehden. Alkuverryttelyjen jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jossa tehtävänämme oli tehdä käynti-ravi siirtymisiä. Martti oli sen verran innoissaan, ettei aina oikein malttanut siirtyä ravista takaisin käyntiin ja jouduinkin ottamaan ihan kunnon pidätteitä. En oikein tiedä miten Juulialla sujui tämä tehtävä, sillä en huomannut sitä häneltä kysyä mutta ihan hyvin luultavasti.
Poneille jännitystä valmennukseen toivat lapset, jotka juoksentelivat pellolla ja laskivat liukurilla mäkeä. Martti sitten kerran säikähti vähän enemmänkin lapsia, ja päätti vetäistä oikein kunnon pukin hyppäämällä ensin kyyryselkähypyn ja sitten pukittamalla. Pysyin kuitenkin selässä vaikka vähän horjahdinkin ja Marjaanakin harmitteli kun ei edes kakkua saatu. :D

Valmennuksen lopuksi teimme vielä käynti-ravi-laukka siirtymisiä ympyrällä. Laukat nousivat aika kivasti, eikä Martti edes possuillut mitään vaikkei ollakkaan pitkään aikaan päästy laukkailemaan kentällä.

Marjaana tarkisti myös Martin satulan sopivuutta, ja hän tulikin siihen tulokseen että kaikki romanit ja muut härpäkkeet kannattaa jättää kokonaan pois, sillä satula työntää niiden kanssa ratsastajaa entistäkin enemmän tuoli-istuntaan.

Nyt kyllä motivaatio kohosi ainakin itselläni tämän valmennuksen myötä huimasti ja tekisi jo kovasti mieli päästä taas treenailemaan Martin kanssa!

Henna oli mukana kuvailemassa, mutta äkkiä tuli kuitenkin niin hämärää ettei oikein mitään kuvia enää saanut, mutta tässä kuitenkin pari otosta alkuravailuista. :)

-Neea

Launtain ratsastukset

 

Nyt on kyllä kulunut luvattoman pitkä aika viime postauksesta. Mitään kirjoiteltavaa ei silti oikeastaan ole ollut, sillä parina viime viikkona olemme käyneet aika vähän tallilla. Tälläkin viikolla ponit ovat vietelleet vapaita rokotuksen takia. Tänään meidän piti lähteä poneilla valmennukseen toiselle tallille, mutta koko juttu kaatui eilen siihen, ettei traileria järjestynytkään ja jouduimme siis perumaan valmennuksen. Harmitti kyllä hirmuisesti, sillä olisi ollut niin kiva päästä pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla. No, onneksi tämä traileri-asia on näillä näkymin korjaantumassa ihan lähiaikoina ja sitten kyllä karautamme suorinta tietä maneesille ratsastamaan!

Saimme muutama viikko sitten kuulla myös iloisia uutisia Rikuun liittyen! Se on päässyt hyvään loppuelämän kotiin missä sillä riittää tekemistä. :) Maitzunkin saapumisesta tuli Tiistaina kuluneeksi vuosi, ja sen kunniaksi ajattelimmekin koota jonkun videon. Sitä saa kuitenkin vielä jonkun aikaa odotella, sillä koeviikko pukkaa taas päälle ja illat menevätkin kokeisiin lukien.

Tänään kävimme ratsastamassa ponit. Tarhassa meitä odotti hauska näky: Martti oli päättänyt mennä makuulle keskelle heinäkasaa, ja siinä makoillessaan mutusteli heiniä. Kävimme ensin siivoamassa ponien karsinat, jonka jälkeen haimme ne sisälle. Lyhensimme vähän Maitzun harjaa, joka oli päässyt kasvamaan jo aika pitkäksi. Harjailimme poneja tänään vähän pidemmän kaavan mukaan mitä yleensä ja Martti varsinkin oikein nautiskeli.

Ratsastimme kentällä, joka olikin aika hyvässä kunnossa. Molemmat ponit myös raspattiin tällä viikolla ja ne tuntuivatkin selvästi tasaisemmilta suustaan. Yritin koko ratsastuksen ajan saada Marttia kevenemään suustaan ja välillä tulikin ihan kivoja pätkiä. Menin myös hetken ilman jalustimia harjoitusravia, istuntani kun on jotain niin järkyttävää tällä hetkellä, että täytyi sitäkin vähän  yrittää korjailla. :D Ratsastusten jälkeen annoimme ponien kuivatella hetken loimien kanssa karsinassaan samalla kun kannoimme niille vettä, mutta koska ne eivät olleet oikeastaan lainkaan hikisiä, päätimme viedä ne takaisin ulos.

Ps. Käykäähän kaikki äänestämässä kuvaamme (kuva nro.2) Tölttiä ja pukkilaukkaa-blogin valokuvauskilpailussa! ;)

-Neea

Päivä tallilla-kuvapostaus ja jännittävä maastoreissu

Saavuimme tallille vähän ennen kahtatoista. Menimme suoraan satulahuoneeseen katsastamaan Martin uuden palaromaanin.

Pian ovelta kuului koputusta, ja lammaslauma siellä koputtelikin herkkujen toivossa. Juulia sitten antoi niille vähän leipää.

Seuraavaksi siivosimme ponien karsinat. Hommassa ei mennyt kauaa, sillä karsinat olivat melko puhtaita.

Ennen kuin pyydystimme ponit tarhasta, otimme niistä vähän kuvia. Martti oli oikein energisellä  tuulella ja ravaili ympäriinsä.

Veimme ponit talliin ja varustimme ne maastoon lähtöä varten.

Valmiina lähtöön! Eikun menoksi. Kävelimme aluksi vähän "kotitiellä", ennen kuin lähdimme varsinaiselle maastoreitillemme. Ennen pääsyämme tuolle maastopolulle on meidän kuljettava naapurien pihan läpi. Talon takana oli palanut iso kokko, missä ei enää ollut liekkejä mutta se savutti kuitenkin reilusti. Kun Martti havaitsi tämän, se stoppasi ja ilmoitti ettei tästä ihan noin vain ohi mennä. Päätin sitten tulla alas selästä, jotta saisin sen helpommin maaniteltua ohitukseen. Urheastihan Martti sitten tuon pelottavan savuttavan kasan ohittikin, vaikka koko ajan katselikin sitä kauhuissaan. Hieno poika. :) Kookkaan hätäkakka-läjänkin poni päätti päästää keskelle naapureiden pihaa, ja sitä yritinkin sitten epätoivoisesti potkia pusikoihin. :-D Maitzu ei ollut kokosta moksiskaan, vaan seurasi Marttia tyynen rauhallisena.
Matkamme jatkui ongelmitta jonkun aikaa, kunnes tulimme polun päähän missä on portti, joka pitää avata ennen kuin tietä pystyy jatkamaan. Tulin jälleen alas selästä tarkoituksenani avata portti. Jostain syystä se oli kuitenkin sidottu tiukasti kiinni, emmekä päässeet siitä siis kulkemaan. Aita on aika vanha verkkoaita, joka on useasta kohdasta kaatunut ihan maan tasalle. Päätimmekin sitten, että voisimme ihan hyvin ylittää aidan kaatuneesta kohdasta, vaikka hetken aikaa joutuisimmekin metsässä rämpimään päästäksemme oikealle tielle. Martti lompsi tuon kaatuneen aidan yli kaikessa rauhassa ilman ongelmia, mutta koska Maitzu on aina vähän sellainen, ettei helpolla mihin tahansa astu, jäi se ilmeisesti jotenkin peruuttelemaan siihen ja sai ilmeisesti ainakin aluksi molemmat takajalkansa jumiin aitaan. Tilanne oli kyllä kieltämättä kauhea, katsoin vain järkyttyneenä kun poni joutui paniikkiin, yritti riuhtoa itseään irti ja kävi aina välillä maan tasalla asti räpiköidessään. Juulia piti ponista sinnikkäästi kiinni, vaikka se puski hänenkin päälleen ihan kunnolla. Onneksi tilanne päättyi melko nopeasti kun suoja repesi ja sitä myöden jalatkin luiskahtivat irti. Säikähdimme kyllä ihan kunnolla. Tarkistettiin heti ponin jalat mutta onneksi niissä ei ainakaan näkynyt mitään.
Tämän jälkeen ongelmaksemme koituikin miten pääsisimme pois, sillä halusimme mahdollisimman pian takaisin tallille katsomaan paremmin tilannetta. Aluksi Juulia yritti saada porttia auki, mutta se oli kuitenkin niin mahdotonta, että näimme parhaaksi rämpiä umpimetsässä jonkun aikaa kunnes aita päättyi ja pääsisimme takaisin toiselle puolelle.

Tallille päästyämme veimme Martin talliin, ja otimme Maitzun vielä ulos. Juulia kävelytti ja ravuutti sitä hiukan tiellä, jotta pystyisimme paremmin näin tasaisella alustalla katsomaan liikkukko poni puhtaasti. Ihan normaalisti se liikkui, eikä jalka myöskään ollut yhtään turvonnut eikä lämmin, joten ilmeisesti tosiaan selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Onneksi.

Mutta mitäs piditte tälläisestä vähän erilaisesta postauksesta kuvien osalta? :)

-Neea

Vuosi 2012

Nyt kun vuosikin on vaihtunut, päätimme näin tammikuun 4. päivän kunniaksi muistella kulunutta vuotta ponien kanssa.

Tammikuussa Martta muutti uuteen kotiin, ja Rikun seuraksi tuli jästipäinen Jussi-aasi.

Kuun ehdoton kohokohta oli 14. päivä, jolloin Maitzu saapui. Tammikuu kuluikin lähinnä Maitzuun tutustuessa ja hankitreenien merkeissä. Kentällä ei ollut vielä aitoja eikä valoja, joten siellä meneminen oli jo aitojen puuttumisenkin vuoksi hieman haastellista, varsinkin kuin Maitzu ei aina meinannut pysyä meidän käsissä.

Helmikuussa ei sinänsä tapahtunut mitään erikoista. Jatkoimme Maitzuun tutustumista, ja pikku hiljaa aloimme myös kokemaan pieniä onnistumisen hetkiä sen kanssa. 

Helmikuussa treenasimme myös Rikun kanssa juoksuttamista ja yritimme muutenkin pitää herran mieltä virkeänä pienten maastoköpöttelyjen merkeissä.

Maaliskuun alussa oli nuhaa ilmassa vähän itse kullakin. Kumpikin poni köhi aika paljon, joten menimme niillä melko kevyesti.

Kuun lopussa alkoi vihdoin näkymään kevään merkkejä, ja sen kunniaksi kävimme useaan otteeseen rallittelemassa pellolla. 

Huhtikuussa Maitzulla taisi olla vähän kevättä rinnassa, sillä aika useassa postauksessa tunnuimme kertovan Maitzun säpäkkyydestä. 

Neea kävi ratsastamassa hänen ensimmäiset koulukisansa ratsastuskoulun hevosella Agoralla. Kisat menivät ihan hyvin, ja tuloskin oli hyväksytty. 

Huhtikuussa kävimme myös hevosmessuilla, ja minä hyppäsin Maitzulla ekan kerran miniesteitä. Silloin ainakin selvisi, että ponilla tosiaan riittää virtaa.

 

Toukokuussa löysimme pienen maastolenkin tallin läheisyydessä ja siellä kävimmekin ahkerasti köpöttelemässä. 

Toukokuussa kuulimme Rikun myyntiaikeista, ja kävimme kokeilemassa erästä hevosta Maitzun seuralaiseksi. Tämä hevonen oli kuitenkin hieman liian kokematon, joten silloin vielä Maitzulle ei löydetty uutta kaveria.

Ihan toukokuun lopulla Riku sitten lähti kesälaitumille, ja Maitzu jäi hetkeksi yksin.

Kesäkuusta onkin vaikea valita vain yhtä kohokohtaa, sillä silloin tapahtui jos jonkinmoista.

Ensinnäkin Snoukku-poni tuli pariksi viikoksi Maitzun kaveriksi. Pian Snoukun lähdettyä meillä olikin jo ratsastusleiri Luvialla Maitzun kanssa ja heti sieltä palattuamme oli Martti jo saapunut. Kesäkuussa saimme lisäksi paljon onnistumisen kokemuksia Maitzulla ratsastettaessa.

Heinäkuussa jatkoimme Marttiin tutustumista. Pian huomasimmekin, että olimme jotenkin ajattelematta "jaettu" ponit. Neea alkoi menemään yhä useammin Martilla, ja minä Maitzulla.

Heinäkuussa saimme käyttöömme kopin, ja minä kävinkin Maitzun kanssa Minna Suurniemen valmennuksessa. 

Vietimme myös yön tallilla, ja pidimme huolta koko eläinkatraasta.

 

Elokuussa koulut alkoivat ja kävimme tiheään tahtiin ratsastamassa. Ensimmäinen kouluvalmennus pidettiin kotikentällä. Juulia kävi kerran myös Minnan estevalmennuksessa. Elokuussa keskityttiin kuitenkin tiukasti kouluratsastukseen, kun kerran pääsimme valvovan silmän alle ja Martti kehittyi huimaa tahtia.

Syyskuussa koulu verotti osansa tallilla käymisestä. Kouluvalmennuksia meillä kuitenkin oli pariinkin otteeseen ja kumpikin meistä koki paljon onnistumisen riemua ponien kanssa. Toki onnistumisten ohella tuli myös epäonnistumisen hetkiä, mutta yleisesti syyskuu jäi mieleen juurikin näistä superfiiliksistä.

Lokakuun alussa päätimme lopettaa ratsastuskoulussa käymisen. Kävimme myös kuluttamassa rahaa UB Horse Show:ssa ja Neea oli pikkusiskonsa kanssa tallilla yötä.

Ponien kanssa jatkoimme treenamista kouluratsastuksen parissa ja kärsimme kylmistä ilmoista.

Marraskuu onkin varmaan tämän vuoden yksi ärsyttävimmistä kuukausista. Yleinen asenne taisi olla hieman pakkasen puolella, kun ei erityisemmin mitään kehitystä missään suunnassa tapahtunut. Odotimme myös kovasti lumen saapumista, ja otimme kuun lopussa poneista tonttukuvia. 

Joulukuussa emme ehtineet tallilla kovin useasti käydä muiden kiireiden ja joulupyhien vuoksi. Pariin otteseen ponit kuitenkin pääsivät rallittelemaan lumeen. Vuoden viimeinen postauskin päättyi näihin riehakkaisiin tunnelmiin.

Kaiken kaikkiaan vuodesta 2012 jäi hyvä mieli. Yleisesti kehityimme molemmat ratsastajina, mutta ennen kaikkea saimme arvokasta kokemusta ponien hoidosta. Ennen joululomaa kyllä alkoi jo painaa väsymys koulun takia ja toki pimeydelläkin oli osansa asiassa. Eli ehkä alkuvuosi oli hieman loppuvuotta parempi. Toivottavasti tästä vuodesta tulee kuitenkin entistäkin parempi! :)