Leiri-postaus

Ruubia

Sunnuntai iltapäivällä menimme siis Maitzun luokse pakkailemaan ponin tavaroita ja harjaamaan ponin oikein hienoksi. Pian traileri kaartoikin pihaan, ja sitten Maitzu koppiin ja menoksi. Lastaamisessa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, vaan poni käveli sinne suorinta tietä.
Perillä Maitzu sai karsinapaikan eestinhevostamma Ruubian ja puoliveriruuna Alwentin välistä. Jätimme ponin hetkeksi talliin ja menimme itse viemään tavaroitamme maneesin yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseemme. Leiriläisiä oli minun ja Juulian lisäksi 7, joukossa oli kaverimme Henna, siskoni Noora, eräs vanha tuttu Lavian ratsastuskeskuksen ajoilta, Nooran kaverin pikkusisko, sekä kolme hieman nuorempaa lasta, joista yksi oli poika.

Hetken päästä menimme hakemaan Maitzua tallista tarkoituksenamme päästää se hiukan kirmailemaan maneesiin. Poni otti maneesissa aivan rennosti ja päätti ensitöikseen alkaa piehtaroimaan. Pienten hätyyttelyjen jälkeen se kuitenkin innostui ja veteli hurjaa vauhtia ympäri maneesia.

Sunnuntai-iltana jaoimme vielä ratsastusryhmät ja autoimme iltatallissa.

Alwent

Maanantai aamulla aloitimme ratsastukset kymmeneltä. Meidän ryhmämme oli vuorossa ensimmäisenä, johon kuului siis viisi ratsastajaa. Juulia ratsasti Maitzulla, ja minä trakehner-tamma Chemekalla. Tunnin piti meidän vakituntejammekin opettava Jenna Koski. Tunnin teemana olivat siirtymiset, sekä käynnin ja ravin lyhentäminen ja pidentäminen.
Juulia sai paljon vinkkejä Maitzulla ratsastamiseen ja Jenna kiinnitti huomiota Juulian käsien asentoon ja näin ponikin alkoi kulkemaan paremmin. Tehtävä sopi hyvin Maitzulle ja se olikin Juulian mukaan erittäin hyvä ratsastaa. Myös minulla meni Chemekan kanssa hyvin ja sainkin sen kulkemaan hyvin kuulolla ja mukavan rentona.

Iltapäivätuntimme aloitimme kahdelta ja silloin menimme puomeja ja kavaletteja. Juulia ratsasti jälleen Maitzulla, ja minä (pv?)-ruuna Imarilla. Maitzu oli koko tunnin ihan innoissaan ja koikkelehti kavalettien yli korvat höröllä. Jennakin ihastui Maitzuun, kun se oli niin täpinöissään. :)

  
Tiistai aamupäivätunnilla minä menin Maitzulla ja Juulia haflinger-tamma Goldiella. Menimme paljon voltteja, sekä laukkasimme aika paljon kevyessä istunnassa. Jenna kiinnitti huomiota siihen, että Maitzu kulkee volteilla helposti liikaa lapa edellä ja meidän pitääkin olla tarkempia ja vaatia sitä tekemään asiat oikein. Laukassa Maitzu oli super ja se oikein innostui. :)

Iltapäivällä meillä oli vuorossa estetunti. Juulia meni Maitzulla ja minä eestinheppa Karolla. Aluksi hyppäsimme pääty-ympyrällä kahta kavalettia. Pian otimme mukaan myös yhden pystyn ja okserin ja hyppäsimme erityyppisiä ratoja. Maitzu välillä vähän epäröi, ja pari kertaa se menikin ohi. Kun ratsastaja muisti pitää pohkeet kiinni ja kädet hiljaa niin poni hyppäsi nätisti.

Goldi

Siisti huone..

 Keskiviikkona Tuuli piti molemmat tuntimme. Aamupäivä tunnilla minä menin Chemekalla ja Juulia Maitzulla. Menimme ainoastaan käyntiä ja ravia, ja raviakin vasta sitten, kun hevoset kulkivat hyvin käynnissä. Tämä tunti oli erittäin avartava ainakin itseni kohdalla ja saimme taas paljon hyviä vinkkejä.
Juulialla ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, ja poni oli vähän jännittynyt.

Iltapäivällä jatkoimme siitä, mihin aamulla jäimme. Minä menin Maitzulla ja Juulia Goldiella. Ratsastelimme maneesissa itsenäisesti mitä halusimme, ja Tuuli otti jokaisen yksitellen pääty-ympyrälle. Maitzu oli ihan mahtava! Se kulki hyvin peräänannossa ja olin siihen ihan supertyytyväinen. :) 

Illalla lähdimme vielä Juulian kanssa ratsastamaan laitumella olleita hevosia takaisin kotiin, Juulia ratsasti pilvenpiirtäjän kokoisen Gringon ja minä vanhan puoliveriruuna Kuparin.

Chemeka

  
Torstaina vietettiin Juulian 16v. syntymäpäivää ja lauloimme hänelle mahtavan onnittelulaulun aamutuimaan. :D
Aamupäivän tunnilla harjoittelimme Jennan johdolla pätkiä hänen finnderbyssä ratsastettavasta kouluohjelmasta. Juulia ratsasti Maitzulla ja minä Alwentilla "Allulla". Menimme ilman jalustimia. Tunti ei alkanut kovin lupaavasti, kun Henna menetti tasapainon Fresitan selässä, josta hevonen sitten villintyi ja mojautti Hennan alas. No, tunti jatkui normaalisti, paitsi Henna ja Noora laittoivat jalustimet takaisin jalkaan. Maitzu oli ihan hyvä ratsastaa ja ravilisäykset onnistuivat ainakin hyvin. Pystyimme hyödyntämään hyvin keskiviikon tunneilla opittuja asioita ja sainkin ratsastettua Allun ihan superhyväksi. :)

Iltapäivän tunnilla lähdimme ratsastamaan Luvian ratsastajien isolle kentälle, jotta hevoset pääsisivät laukkailemaan oikein kunnolla. Menin Maitzulla ja Juulia Goldiella. Tuuli piti tunnin. Maitzu yritti päästä pakenemaan työnteosta, ja Tuuli totesikin, että olemme molemmat Juulian kanssa liian kilttejä ponille. Meidän pitää oppia, että jos jotain ponilta pyydämme, niin asian on mentävä läpi. Jos ei nätisti, niin sitten rumasti. Suutuinkin ponille lopuksi ihan kunnolla, ja vaadein sen tekemään asiat haluamallani tavalla. Hyviä pätkiä tuli, ja kun sujui jo ihan kivasti, niin annoin ponin laukata reipasta laukkaa ympäri kenttää.

Perjantaina vuorossa oli kouluratsastuksen rataharjoitus, jossa jokainen leiriläinen ratsasti C-merkin kouluohjelman. Liisa Dahl tuli tuomaroimaan suorituksemme. Juulia ratsasti Goldiella ja minä päätin ottaa Maitzun, vaikka vähän epäilyttikin saisinko ratsastettua sitä ollenkaan hyväksi. Verkassa oli aika paljon ruuhkaa, kun jokainen leiriläinen siellä ratsasteli samaan aikaan.
Oloni oli varsin turhautunut ja epätoivoinen, kun poni kulki ajoittain hyvin, välillä taas meni todella huonosti. No, ajattelin sitten että tämä on vain harjoitus, joten turha minun on ottaa mitään turhia paineita. Mennessäni maneesiin, jossa radat siis ratsastettiin, muuttui Maitzu todella jännittyneeksi ja hötkyilikin vähän kaikkea. Viimeinen niitti oli, kun  Juulia poistui maneesista ennen kuin seuraava hevonen oli ehtinyt tulla sisään. Maitzu pyöri jotai ravilaukkaa ympäri, enkä saanut siihen minkäänlaista kontrollia. No, onneksi Noora tuli pian Nando-ponilla pelastamaan tilanteen ja Maitzukin saattoi rauhoittua.
Radalle mennessäni Maitzu muuttui yllättäen todella laiskaksi. Se kulki tahmeaa mummo-ravia eteenpäin, vaikka sitä kuinka yritin ratsastaa eteenpäin. Laukannostot menivät hyvin. Radasta kuitenkin selvittiin ja suoritus oli melko tasainen, vaikkei se mitenkään erityisen hyvin mennytkään. Palatessani kentälle Maitzu alkoikin kulkea todella hyvin! Se kuunteli jokaista pyyntöäni ja loppuraveissakin se venytti kaulaansa mukavasti alas. Vähän harmitti, kun poni alkoi toimimaan heti radan jälkeen.

Juulian rata meni aika tasaisen hyvin, mutta välillä heppa ei ollut ihan täysin avuilla. Kuitenkin Juulia oli ihan tyytyväinen rataansa.

Vietiin sitten hepat talliin ja Maitzu pääsi vielä hetkeksi tarhaan syömään heiniään ennen kotiinlähtöä. Tämän jälkeen lähdimme hakemaan tuomarin papereita kahviosta. Paperissa lukikin juuri se, mitä pelkäsinkin. Poni on minulle liian pieni, sillä olen jo hevosratsastajan mittainen jne. Tämän takia koko rataharjoituksesta aika huonosti menneen radan lisäksi jäi vähän huono maku, vaikka tuomari vain kirjoittikin sen totuuden, minkä itsekkin varsin hyvin tiedän, joten eipä siitä häntäkään oikein voi syyttää. Kuitenkin siinä luki myös, että melko hyvin ratsastettu ponilla, vaikka se onkin sinulle pieni ja tasainen suoritus, joten ei siinä nyt pelkkää huonoakaan palautetta ollut. :)

Rataharjoituksen jälkeen ryhdyimme pakkailemaan omiamme ja ponin tavaroita. Haimme ponin tarhasta ja varustimme sen valmiiksi kotiin lähtöön. Me siis todellakin ratsastimme sen kotiin! Tai Juulia ratsasti ja minä kävelin.. :D Keskiviikkona ratsastaessamme heppoja laitumelta saimme tietää parista oikoreitistä, joiden kautta pääsi ihan mukavasti menemään. Noin viidenkymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavuimme kotipihaan, ja Maitzu pääsi onnellisesti omaan tarhaansa mutustelemaan heiniään.

Viikko oli ponille aika raskas, mutta väsymystä ei oikeastaa ollut havaittavissa. Perjantain kouluradan laiskuus taisi kuitenkin johtua tästä raskaasta viikosta, mikä on ihan ymmärrettävää.

Sitten vielä mainittakoon, että meillä on todella vähän materiaalia tunneista, sillä kuvia on oikeastaan vain muutaman tunnin alkutunnin keventelyistä, mutta tarhasta saatiin ainakin otettua paljon kivoja kuvia ponista. :)

 

 

Martin

Leiristä selvitty kunnialla, oli hauskaa ja paljon tuli opittua. :) Huomenna kuitenkin sitten luvassa kattavampi leiripostaus, jossa kerrotaan jokaisesta päivästä erikseen. Nyt on vuorossa esittelyä Maitzun uudesta kaverista Martinista, vielä tutummin pelkästä Martista.

Tänään kun saavuimme Maitzun kanssa kotipihaan, meitä odottikin hurmaava näky, kun pitkäharjainen haflinger-ruuna ravasi esiin ladon takaa. Ensikosketus herraan ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hurmaava, sillä Martti taisi vähän liikaa villiintyä pihan toisella laidalla tarhailevasta Maitzusta ja pääsikin meiltä sitten karkuun ainakin kolme kertaa.. Pieni epätoivo alkoi jo iskeä, kunnes jotenkin ihmeen kaupalla saimme vietyä hepan takaisin sähkölankojen sisään. Telkesimme Maitzun sitten karsinaansa odottamaan, jotta saimme rauhassa laitettua Martille varusteet päälle.

Juulia kipusi selkään ensimmäisenä ja valitti heti, että ei Maitzun jälkeen osaa lainkaan ratsastaa noin vankalla hevosella. Juulia ratsasteli ihan jotain perusjuttuja testaillakseen miten tämä hepo toimii. Käynnissä se kulki luonnostaan aika kivasti, ravissa yritti purra kuolaimeen ja kaahottaa, mutta kyllä siihenkin tahti lopulta löytyi. Laukan Martti nosti hyvin käynnistäkin ja se oli aika mukava istua, vaikkakin jotenkin.. jyräävää. :D
Juulian jälkeen minä kipusin selkään ja ihastuin tähän  heppaan heti! Se oli jotenkin tosi sympaattinen ja yritteliäs. Ratsastin aika paljon käynnissä, ja kun siirryin raviin, se ravasi aika mukavan rauhallisessa tahdissa. Loppuraveissa se ravasikin sitten superrennosti.

Ratsastuksen jälkeen haimme Maitzun takaisin tarhaansa, ja päästimme myös Martin sinne. Vähän jännityksellä odotimme mitä tulisi tapahtumaan, sillä leirilläkin Maitzu pomotti aika kipakasti muita hevosia. Mutta mitä ihmettä - ponit olivat heti kuin parhaat ystävykset, ne alkoivat heti rapsuttelemaan toisiaan ja joivat sulassa sovussa samasta vesiämpärisäkin kuin olisivat aina tunteneet toisensa.

Leirille!

Huomenna vihdoin alkaa kauan odotettu leiri! Menemme ensin iltapäivällä Maitzulle pakkailemaan ponin tavaroita ja illalla sitten poni traileriin ja menoksi. Blogissa tämä tarkoittaa pientä taukoa postailussa, mutta perjantaina tai lauantaina palaamme leiripostauksen merkeissä. :-)

Kuvat ovat Lavian ratsastuskeskuksen leiriltä vuodelta 2010.

Väistöjä

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, menin tänään siis paljon väistöjä. Alkuverkkojen jälkeen tein tehtävää, jossa väistin pohkeenväistöllä keskihalkaisijalle käynnissä, missä sitten otin ravin, tein voltin ja jatkoin toisen pitkän sivun avossa. Pohkeenväistöt menivät tänään aluksi todella hyvin, poni oli hyvin kuulolla ja kulki nätisti. Avotkin menivät hyvin, varsinkin sitten, kun itse tajusin istua selässä tekemättä liikaa. Laukkojen jälkeen paketti alkoi kuitenkin hajota käsiin, enkä oikein tiedä, että mikä meni pieleen. Poni taisi huomata, ettei ratsastaja selässä oikein itsekkään tiennyt mitä on tekemässä ja niinpä se sitten vain tyytyväisenä jolkotteli eteenpäin. Lopuksi sitten sain yhden onnistuneen pohkeenväistöpätkän, ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Loppuraveissa Maitzu ravasikin oikein tyytyväisenä.

Harmittaa kyllä todella, kun tuntuu että omat taidot ovat sitten viime syksyn menneet rutkasti alaspäin. Istunta on ajoittain aivan hirveä, selkä on aina ihan jäykkänä ratsastaessa ja joustan ravia enimmäkseen vain takapuolellani. Tämän tyyppisiä ongelmia onkin sitten ties kuinka monta. Tekisi todella mieli mennä johonkin kouluvalmennukseen Maitzun kanssa, jotta oppisin ratsastamaan ponia paremmin. Onneksi kuitenkin ensiviikolla leirillä pääsee opettajan valvovan silmän alle, jospa sieltä saisi jotain vinkkejä. :)

Kuvia tuli tältä päivältä aika vähän, sillä kuvaajana toiminut siskoni ei tajunnut oikeastaan ottaa kuvia ratsastuksen alkupuolelta, ja kun hän sitten aloitti kuvaamisen, loppui kamerasta pian akku. Tässä nyt kuitenkin muutama otos.

Pomppivat ponit [Kuvapostaus]

Ihmettelimme kun saavuimme tallin pihaan, että missäs se Snoukku on. Tiesimme kyllä, että ponin oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä, mutta ei kuitenkaan vielä tänään. Menimme sitten talliin siivoamaan karsinat ja siellähän se poni meitä jo odottelikin. Karsinan eteen oli kyllä laitettu joku puukeppi esteeksi, jottei poni saisi jyskytettyä oveaan auki. Päättelimme ponin olleen karkuteillä. Siivosimme karsinat normaalisti, mutta kun oli aika siirtää Snoukku omaan boxiinsa lähtikin se rynnimään apinan raivolla ulos tallista. Pölypilvi vain jäi kun poni viiletti tiehensä. Onneksi se kuitenkin palasi nopeasti tarhojen lähelle ja saimme pyydystettyä sen kiinni.

Toinen ongelma tulikin siinä vaiheessa, kun yritin laittaa saapasta kiinni. Vetoketju tosiaan hajosi käsiin ja vieläpä juuri ennen leiriä. Päätin mennä sitten kokonaan ilman satulaa, koska kengissäni ei ollut yhtään korkoa. Vähän harmitti, sillä olin suunnitellut hyppääväni Maitzulla.
Kentälle mennessäni päätin kuitenkin kokeilla hyppäämistä ilman satulaa. Aluksi menin ympyrällä puomin yli ja keskimmäisellä tein laukanvaihdon ja jatkoin toiselle ympyrälle. Aluksi ei sujunut kovinkaan hyvin, sillä en saanut laukkoja vaihtumaan. Hetken laukattuani alkoi homma kuitenkin toimimaan ja hyviäkin vaihtoja tuli useampi. Tämän jälkeen annoin ponin kävellä ja sillä välin uskolliset esteorjani Henna ja Neea laittoivat kaksi ristikkoa. Tätä tehtävää tulin aika kauan ja lopussa viimeinen nostettiin noin 70cm korkeaksi pystyksi. Tästä tehtävästä taisimme ponin kanssa tykätä molemmat ja oikeastaan yhtä kieltoa luukunottamatta meni hyvin.

 

Maitzun ratsastuksen jälkeen oli vuorossa Snoukku. Menin silläkin ilman satulaa kenkäongelman takia. Aluksi ravailin ympyrällä ja yritin saada ponin raviin tahtia. Poni alkoikin kulkea ihan mukavasti, vaikkakin hieman laiskasti. Ravin jälkeen otin pari kierrosta laukkaa ja pyysin Hennaa laskemaan esteet ristikoiksi. Ensimmäinen hyppykerta meni ihan OK:sti, vaikka pikkuponin hypyt tuntuivatkin aika kummallisilta. Toisella kerralla ei sitten koskaan päädyttykkään esteelle asti, sillä poni päätti laukata kentältä ulos ja pöpelikköön. Hetken taisteltuani sain ponin kuitenkin takaisin kuriin ja ei muutakun takaisin esteelle. Snoukulla oli todella mielenkiintoista hyppiä sillä se ponnisti milloin mistäkin ja mitä eriskummallisimmilla tekniikoilla. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin todella hauskaa.

 

Lopuksi kylmäsimme Maitzun jalat ja telkesimme Snoukun takaisin karsinaan. Snoukulle tosiaan jouduimme sanomaan heipat, sillä se palaa huomenna takaisin omistajalleen.

Näitä kuvia on tänään sitten todella paljon, sillä Neea innostui räiskimään sarjatulella. Kuvat täytyi nyt tällä kertaa laittaa pieniksi sillä muuten ne olisivat täyttäneet koko blogin etusivun. Klikkailemalla kuvia saa kuitenkin isommiksi.