Martin

Leiristä selvitty kunnialla, oli hauskaa ja paljon tuli opittua. :) Huomenna kuitenkin sitten luvassa kattavampi leiripostaus, jossa kerrotaan jokaisesta päivästä erikseen. Nyt on vuorossa esittelyä Maitzun uudesta kaverista Martinista, vielä tutummin pelkästä Martista.

Tänään kun saavuimme Maitzun kanssa kotipihaan, meitä odottikin hurmaava näky, kun pitkäharjainen haflinger-ruuna ravasi esiin ladon takaa. Ensikosketus herraan ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hurmaava, sillä Martti taisi vähän liikaa villiintyä pihan toisella laidalla tarhailevasta Maitzusta ja pääsikin meiltä sitten karkuun ainakin kolme kertaa.. Pieni epätoivo alkoi jo iskeä, kunnes jotenkin ihmeen kaupalla saimme vietyä hepan takaisin sähkölankojen sisään. Telkesimme Maitzun sitten karsinaansa odottamaan, jotta saimme rauhassa laitettua Martille varusteet päälle.

Juulia kipusi selkään ensimmäisenä ja valitti heti, että ei Maitzun jälkeen osaa lainkaan ratsastaa noin vankalla hevosella. Juulia ratsasteli ihan jotain perusjuttuja testaillakseen miten tämä hepo toimii. Käynnissä se kulki luonnostaan aika kivasti, ravissa yritti purra kuolaimeen ja kaahottaa, mutta kyllä siihenkin tahti lopulta löytyi. Laukan Martti nosti hyvin käynnistäkin ja se oli aika mukava istua, vaikkakin jotenkin.. jyräävää. :D
Juulian jälkeen minä kipusin selkään ja ihastuin tähän  heppaan heti! Se oli jotenkin tosi sympaattinen ja yritteliäs. Ratsastin aika paljon käynnissä, ja kun siirryin raviin, se ravasi aika mukavan rauhallisessa tahdissa. Loppuraveissa se ravasikin sitten superrennosti.

Ratsastuksen jälkeen haimme Maitzun takaisin tarhaansa, ja päästimme myös Martin sinne. Vähän jännityksellä odotimme mitä tulisi tapahtumaan, sillä leirilläkin Maitzu pomotti aika kipakasti muita hevosia. Mutta mitä ihmettä - ponit olivat heti kuin parhaat ystävykset, ne alkoivat heti rapsuttelemaan toisiaan ja joivat sulassa sovussa samasta vesiämpärisäkin kuin olisivat aina tunteneet toisensa.