Rakas joulupukki...

Rokkitukka Riku

Käväistiin tänään vain ihan pikaisesti ponia katsomassa, sillä Neealla oli vähän kiireitä ensiviikolla alkavan koeviikon takia.
Juulia päätti, että haluaisi kokeilla mitä Riku tuumaisi selkään noususta. Se ei ollut asiasta moksiskaan ja lähdettiinkin sitten hiukan maastoilemaan, harmi vain, että äkkiä tuli tosi pimeää, eikä tiellä meinannut enää edes eteensä nähdä. Olisi pitänyt olla heijastin-varustukset mukana!
Oli kyllä ihanaa, kun Riku käveli niin kiltisti kokoajan, ei stoppaillut eikä venkuroinut aivan minne sattuu toisin kuin Martalla oli tapana tehdä...Kaikin puolin Riku vaikutti oikein lupaavalta ponilta näin selästä käsinkin, kunhan vähän kuntoa saadaan kohotettua.
Loppuun vielä suuri kiitos kasvaneelle lukijajoukollemme ja postausehdotuksia otetaan mielellään vastaan! :-)

 

Rikun upouusi hoitolaukku!

Hubba Bubba

Martta oli sitten lähtenyt eilen ja tänään meitä oli tarhassa hirnuen vastassa pirteän oloinen poniherra Riku. Laihuudesta siinä ei näkynyt merkkejä onneksi enää laisinkaan, päinvastoin, sen maha oli oikein muhkeassa kuosissa.. :D Lisäksi Juulia tulkitsi sen rakennetta jotenkin "mäyräkoiramaiseksi"; lyhyet tanakat jalat ja pitkä selkä.
Aluksi harjattiin Riku ja sitten mentiin taluttelemaan sitä tielle. Riku käveli oikein reippaasti, eikä jumitellut niinkuin Martalla oli tapana tehdä. Ruualle se oli erittäin perso, välillä se saattoi aivan yhtäkkiä hyökätä jonnekkin tienvierustalla olevan ruohotupsun kimppuun ja kyllä sillä sitten voimaa riittikin! Ei silti liene mikään ihme jos poniparka yrittää syödä kuin viimeistä päivää, sillä onhan se joutunut elämässään nälkääkin kärsimään. Otettiin sitten hiukan ravipätkiäkin ja Riku yllätti meidän oikein rauhallisella ja tasaisen oloisella ravillaan.
Kun olimme palaamassa takaisin pihaan, sattui pieni kommervenkki. Neea talutti siinä Rikua kaikessa rauhassa kunnes ylättäen Riku lähti täydessä ravissa kaahottamaan portista sisään ja jatkoi matkaansa kohti kenttää. Neea juoksi perässä pitäen narusta kinni kaksin käsin, mutta onneksi poni pysähtyi päästessään kentälle, muuten olisivat Neean voimat loppuneet ja poni olisi päässyt karkuun. :-D Kentällä Juulia hiukan juoksutti sitä ja ihan nätisti Riku meni. Sen jälkeen mentiin vielä tielle koittamaan, suostuisiko se myös vähän laukkaamaan. Ja kyllähän se laukkakin sieltä sitten nousi, tosin se vaikutti hiukan nelitahtiselta ja siitä meille tulikin mieleen, että olisikohan Riku joskus nuoruudessaan ollut raviponina.
Lähiaikoina on sitten mahdollisesti luvassa erikseen "Rikun tarina"- postaus, ponihan on meille siis jo ennestään tuttu.

Paljon asiaa!

Martta oli tänään villillä päällä! Päätettiin mennä vähän testaamaan, millaista olisi ratsastaa tallin takaisella pellolla ja siitäkös poni sitten innostuikin. Aluksi se tietysti tuttuun tapaansa jumitteli ja sitä sai patistella oikein kunnolla liikkeelle, mutta pikkuhiljaa Martta alkoi tajuamaan, että täälläpä voisi vähän päästelläkkin.. No, kaikki alkoi pukittelulla, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa huimassa laukassa ja siinä samallakin heitteli muutamia pukkeja niin, että Juulialta lähti ohjatkin käsistä ja saman tien muksahti alas selästä. (Tätä ennenkin Juulia tippui jo kertaallen, mutten enää edes muista mitä siinä tapahtui, kun nauroin niin paljon..) Martta sitten jatkoi matkaansa iloisesti pukitellen kohti tallin pihaa ja pysähtyi siellä porkkanakasan luokse. Onneksi ei ollut pelkoa, että se siitä enää kovin helpolla pakoon lähtisi. :-D Näiden sattumuksien jälkeen päätettiin jatkaa hieman rauhallisemmissa merkeissä ratsastaen tiellä. Siellä Martta kulki paljon rauhallisemmin ja Juulia sai otettua myös pari asiallista laukkapätkää. Lopuksi käväistiin vielä pellolla ihan vain kävelemässä ja vietiin sitten aivan väsähtänyt poni talliin. Ja sinne on muuten ilmestynyt Martan ja lampaiden seuraksi lauma kanoja, kaksi kukkoa ja kolme hanhea! :D

Sitten vähän huonoja ja myös hyviä uutisia. Martta lähtee tämän viikon perjantaina eräälle sen omistajan tuttavalle, joka sitten myy Martan eteenpäin todennäköisesti jalostuskäyttöön. Martan omistaja on jo jonkin aikaa pohtinut, että tuon nuoren ponin elämä menee ehkä vähän hukkaan, kun ei sillä oikeastaa mitään kummallista tuolla tehdä ja se on vasta aivan kouluttamatonkin. Ja koska Martta on myös hyvää sukua ja kelpoponi näyttelyihin, löytyy sille varmasti ostaja.
Tuo samainen tuttava, kenelle Martta nyt sitten menee oli jokunen aika sitten voivotellut, kuinka hänen tallillansa majailee tällä hetkellä huonoista oloista pelastettu n. 15-vuotias shetlanninponi-herra, jolla ei kuitenkaan ole siellä mitään käyttöä ja se joutusi pian teuraaksi, ellei kukaan sitä huolisi. Eilen iltapäivällä sitten istuessani Martan omistajan parturissa hiukset värjättävinä, kertoi hän minulle tuosta ponista. Kun kuulin sen nimen, olin heti melko varma, että tuo olisi se poni, joka aikoinaan oli Luvian ratsastuskoululla opetusponina ja siihen aikaan se oli myös lempparini. Hän pirauttikin sitten samantien tuttavalleen varmistaakseen, että poni olisi vielä hengissä ja sopikin samantien, että Martta vietäisiin perjantaina ja samalla tuo vanhempi herra tuotaisiin. Innolla nyt sitten odotamme millainen poni meitä lauantaina odottaa, kun menemme sitä katsomaan! Ilmeisesti se on kuitenkin lihonut tuolla nykyisessä paikassaan. Huono kunto sillä varmasti on, sillä sitä ei ole liikutettu puoleen vuoteen, mutta eiköhän sekin asia saada korjatuksi! :-)

Martta-mainion kuulumisia

Heipsan!

Päivittely on ollut taas vähän katkolla. Viime tekstin jälkeen ponia ollaan käyty kaksi kertaa katsomassa. Tässä nyt pikakatsaus menneisiin viikkohoin:


16.9.
Käytiin ponin kanssa käppäilemässä tiellä satulan kanssa pieni lenkki. Martta oli aika reippaalla tuulella ja kun Juulia päätti uskaltaa kokeilla ravia kotiin päin, otti poni yllättäen laukan! Laukassa Martta vähän villiintyi ja, kun satulakin alkoi valumaan eteenpäin päätti poni esitellä pukitustaitojaan. Onneksi pukit eivät olleet suuret ja Juulia pysyi kyydissä. Kokeilimme ravia vielä uudestaan ilman satulaa, mutta laukka nousi uudestaan. Martta hyökkäsi yllättäen kesken laukan ruohotupsuun ja Juulia laski kaulaa pitkin maahaan. Tämän episodin jälkeen poni vihdoin suostui ottamaan ravipätkän.
Lopuksi vietiin poni vielä kentälle nuuskimaan ja ihmettelemään hiekkaa.

23.9. Ratsastusseuramme järjesti retken UB Horse Show:hun ja päätimme mennä mukaan. Erityisesti Expo-alue kiinnosti, sillä halusimme löytää Martalle "lampaan karvan" satulan alle ja häntäremmin.
Ruuhkassa sitten yritimme tunkea pieniin kauppoihin ja katsoa valikoimaa. Horce-nimisestä kaupasta bongasimme sitten satula-alustan 15€ ja päätimme ostaa sen.
UB Horse show oli jälleen kerran hieno ja maksamisen arvoinen tapahtuma. Erityisesti Ninan suoritus oli huikea!

24.9. Ennen Martalle menoa kävimme läheisessä ratsastusvarusteliikkeessä ja löysimme häntäremmin 29 eurolla ja häntäremminpidikkeen (kiinnitetään satulaan) n. 4 eurolla.
Sovitimme sitten heti tallille päästyämme satula-alustaa ja häntäremmiä. Häntäremminpidikkeen kiinnittäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella, mutta onneksi sekin lopulta saatiin kohdilleen. Juulia sitten vähän ratsasteli tiellä ja testaili, pitäisikö häntäremmi satulan paikoillaan. Totesimme häntäremmin toimivaksi, pitää vain tehdä muutama reikä lisää kun se oli hiukan liian pitkä.