Lentävät ponit

<3

Neea ei päässyt tällä kertaa mukaan, joten pyysin Hennan mukaani. Tänään piti olla valmennus, mutta koppi oli jarruremontissa joten en päässyt. Halusin kuitenkin hypätä, sillä olin koko viikon jo ehtinyt odottaa sitä. Kentän aidat olivat valmiit ja siksi ajattelinkin ehkä Martti olisi parempi irtohypyttää sillä en ole koskaan nähnyt sen hyppäävän aiemmin. No, eipä mennyt taas ihan kuin elokuvissa, mutta siitä lisää myöhemmin...

Raahasimme Hennan kanssa "tolpat" ja "puomit" kentälle ja kasasimme pitkällesivulle kolmen esteen sarjan. Ensimmäiseen väliin tuli yksi askel ja toiseen kaksi. Laitoin Maitzun kuntoon ja ravailin ja laukkasin kumpaakin suuntaan verryttelyksi. Verryttelyn jälkeen tulin linjalle kummastakin suunnasta laukassa. Eipä tästä mitään kummempaa sanottaavaa ole, sillä tehtävä oli naurettavan helppo Maitzulle ja ponihan hoiti sen kuin vettä vaan. Pikkuhiljaa korotimme viimeistä estettä ja laitoimme sen alle autonrenkaat. Maitzu ei pahimmin kyttäillyt edes tässä vaiheessa ja meni hienosti yli. Korkeimmillaan este oli noin 80cm, olin super ylpeä ponista! Yksi kielto tuli siinä vaiheessa kun Henna nosti myös etummaisen esteen yhtä korkeaksi. Kiellon syy löytyi kyllä taas kerran täysin satulan päältä ja kun ratsastaja kokosi vähän itseään ja tuli uudestaan, meni poni nätisti yli.
Eipä taas voi kuin ihmettellä ja ylistää Maitzua, se on vain yksinkertaisesti super! :)

 

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten Martti. Juoksutin sitä aluksi liinassa ja yllätyksekseni se meni oikein nätisti. Hetken päästä päästin sen irti ja siinä vaiheessa meidän hieno estekuja olikin jo valmis. Ohjasin Martin lähelle esteitä ja sehän lähti kuin tykin kuulasta pukkien saattelemana! Harmi vain, että vauhti ei loppunutkaan esteiden jälkeen vaan jatkui aidalle ja siitä yli. Hetken katsoimme Hennan kanssa toisiamme järkyttyneinä ja lähdimme pyydystämään karkulaista takaisin :D. Martti oli juossut pellolle ja kun talutimme sen takaisin kentälle, hyppäsi se heti aidan yli uudestaan ja pötki pakoon. Tämä toistui muutaman kerran, yritimme kyllä laittaa pelokkeita aidalle ja itsekkin heilua siinä edessä, mutta mikään ei auttanut. Lopulta olimme niin väsyneitä ponin pyydystämisestä, että päätimme viedä sen suosiolla tarhaan ja siivota esteet pois. No, ainakin selvisi että Martti osaa hypätä. Aidan korkeus on tosiaan vähintäänkin sen 110cm, luultavasti vähän enemmänkin. Ensi kerralla sitten ratsastaja selkään...

Puskajussit

Kentän aidan rakennustyöt ovat vihdoin alkaneet! Senpä takia suuntasimmekin maastoon. Mitään pitkiä maastopolkuja emme ole valitettavasti löytäneet, mutta onneksi tämänpäiväisellä reitillä pääsi myös ravaamaan. Takaisinpäin tullessamme menimme myös niitylle, jossa Snoukun ja Maitzun kanssakin kävimme joskus. Ajattelimme laukata niityllä, mutta Martti tuumi, että hän on saanut tarpeekseen ötököistä. Ja niinhän se pinkaisikin niityltä kotia kohti Maitzu perässään. Onneksi Neea sai sen kuitenkin melko nopeasti pysätettyä, ja Maitzukin rauhoittui heti kun Martti suvaitsi pysähtyä. Tämän episodin jälkeen suuntasimme kuitenkin suosiolla kotiin. Onneksi Martille ollaan kuitenkin hankimassa vahvempia kuolaimia, ei nimittiäin ole kovin kiva, jos hevonen ei pysy käsissä. :)

Menimme vielä hetkeksi kentälle vääntämään. Kentän pohja oli juuri lanattu, joten laukkaakin oli paljon parempi mennä. Marttikin nosti kumpaakin suuntaan ihan oikean laukan jo ensimmäisellä nostolla. Ilmeisesti ymypyrälle laukkaaminen on sille vaikeaa ja tietysti raskas pohjakin vaikuttaa asiaan.

Ratsastuksen jälkeen päästimme ponit vapaaksi (ne ei eivät lähde kotipihaa pidemmälle). Yritin sitten kameran kanssa heilua perässä, kun ponit laukkasivat pellolle. Eipä siitä mitään hyvää seurannut, sillä putosin ojaan. Onneksi apu oli lähellä ja pääsin ojasta pois. Harmi vain, että Martin mojova pukki jäi sitten tämän takia kuvaamatta.

-Juulia

Pellolla kuvailua ja muuta mukavaa

Ja postausta pukkaa! No, tänään ei ollut kuitenkaan ihan tavanomaista ohjelmaa luvassa, sillä Neean pikkusisko Noora pääsi sunnuntaina ripiltä ja hän halusi ottaa Martin kanssa yhteiskuvia. Nämä eivät siis olleet kuitenkaan mitkään viralliset kuvat, joten ilman paineita sai kuvia näpsiä. Päätimme myös Neean kanssa laittaa jotain siistimpää päälle ja mennä ottamaan yhteiskuvat Maitzun ja Martin kanssa.

Alku ei sujunutkaan ihan kuin elokuvissa, sillä ennen kuin saimme edes hevoset vietyä talliin asti puunattaviksi, karauttaa Martti karkuteille pellolle. Siinä sitä sitten jonkin aikaa sai jahdata, mutta onneksi lopulta saimme vietyä sen talliin.

Kuvauksista ei sen enempää ole sanottavaa, mitä nyt vähän voisi valittaa paarmoista jotka häiritsivät hevosia. Ai niin ja tavallisestihan meillä ei ole tapana ratsastaa ilman kypärää, mutta kuvausten takia se oli parempi vaihtoehto tällä kertaa :).

Kuvaus-session jälkeen vaihdoimme vaatteet ja menimme ponien kanssa kentälle. Minä menin taas Maitzulla ja Neea Martilla. Ohjelmassa olikin sitten ilmansatulaa ratsastelua. Maitzu oli alusta alkaen hyvä ratsastaa, mitään ongelmia ei oikeastaan ollut. Marttikin tuntui kulkevan myös hyvin ja ainakin Neea aina välillä karjui että kattookaa nyt tätä, kun menee niin hienosti! Laukassa kuitenkin ilmaantui taas sama ongelma kuin aiemminkin, paitsi että tällä kertaa Martti ei meinannut nostaa laukkaa sitten millään. Toki osasyynä oli se, että onhan siltä paljon vaikeampi pyytää laukkaa, kun ei ole satulaakaan. Lopulta kumpaakin suuntaan nousi laukat, taisi tosin mennä ristilaukkaa, mutta Neea päätti lopettaa kuitenkin siihen. Tärkeintähän oli, että laukka ylipäätänsä nousi. Ensikerralla minun sitten kai pitäisi herra jyrällä mennä, katsoo nyt mitä siitä sitten seuraa!