Hubba Bubba

Martta oli sitten lähtenyt eilen ja tänään meitä oli tarhassa hirnuen vastassa pirteän oloinen poniherra Riku. Laihuudesta siinä ei näkynyt merkkejä onneksi enää laisinkaan, päinvastoin, sen maha oli oikein muhkeassa kuosissa.. :D Lisäksi Juulia tulkitsi sen rakennetta jotenkin "mäyräkoiramaiseksi"; lyhyet tanakat jalat ja pitkä selkä.
Aluksi harjattiin Riku ja sitten mentiin taluttelemaan sitä tielle. Riku käveli oikein reippaasti, eikä jumitellut niinkuin Martalla oli tapana tehdä. Ruualle se oli erittäin perso, välillä se saattoi aivan yhtäkkiä hyökätä jonnekkin tienvierustalla olevan ruohotupsun kimppuun ja kyllä sillä sitten voimaa riittikin! Ei silti liene mikään ihme jos poniparka yrittää syödä kuin viimeistä päivää, sillä onhan se joutunut elämässään nälkääkin kärsimään. Otettiin sitten hiukan ravipätkiäkin ja Riku yllätti meidän oikein rauhallisella ja tasaisen oloisella ravillaan.
Kun olimme palaamassa takaisin pihaan, sattui pieni kommervenkki. Neea talutti siinä Rikua kaikessa rauhassa kunnes ylättäen Riku lähti täydessä ravissa kaahottamaan portista sisään ja jatkoi matkaansa kohti kenttää. Neea juoksi perässä pitäen narusta kinni kaksin käsin, mutta onneksi poni pysähtyi päästessään kentälle, muuten olisivat Neean voimat loppuneet ja poni olisi päässyt karkuun. :-D Kentällä Juulia hiukan juoksutti sitä ja ihan nätisti Riku meni. Sen jälkeen mentiin vielä tielle koittamaan, suostuisiko se myös vähän laukkaamaan. Ja kyllähän se laukkakin sieltä sitten nousi, tosin se vaikutti hiukan nelitahtiselta ja siitä meille tulikin mieleen, että olisikohan Riku joskus nuoruudessaan ollut raviponina.
Lähiaikoina on sitten mahdollisesti luvassa erikseen "Rikun tarina"- postaus, ponihan on meille siis jo ennestään tuttu.