Juulia
Heipsan! Täällä ruudun takaa kirjoittelee 16-vuotias tytteröinen. Harrastan ratsastusta ja valokuvaamista.
Luonteeltani olen iloinen, mutta aika hiljainen. Tykkään mielummin kuunnella muiden juttuja kuin olla itse suunapäänä pätemässä. Mutta toisaalta jos tiedän tai siis luulen tietäväni asiasta jotain saatan puttua puheeseen kiivastikkin. Ja jos luulen olevani oikeassa, en helposti luovuta. Joten kaipa minua vähän itsepäiseksikin voisi sanoa. Neean mukaan olen myös "huoleton ihminen", mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Haluaisin kovasti oman ponin ja koiran, mutta valitettavasti kumpikaan haave ei ole vielä toteutunut. Lemmikkinä minulla kuitenkin on maailman sympaattisin marsuherra Juuso. Ikää Juusolle on kertynyt jo 7 vuotta, mutta vielä ainakin se jaksaa porheltaa päivät pitkät iloisesti.
Ratsastushistoriani:
Ratsastuksen aloitin 6 vuotiaana Luvian Ratsastuskoululla (nykyään eri omistajat ja suurin osa hevosista vaihtunut). Kyseisessä paikassa ratsastin noin 7 vuotta. Alussa kävin puolituntia kestävällä talutustunnilla ja siitä sitten jossain vaiheessa vähän kasvaessani vaihdoin täyspitkälle tunnille. Kävin silti silloinkin vain joka toinen vikko, sillä vanhempieni mielestä se oli kamalan kallista. Noin neljä vuotta sitten vihdoin ja viimein aloin käymään joka viikko. Pitkään ratsastukseni ei oikeastaan kehittinyt mihinkään suuntaan, sillä tunnillamme oli yleensä 7 ratsukkoa, eikä opettajalla luonnollisesti ollut mahdollista keskittyä yhteen ihmiseen kunnolla. Siskoni, joka myös ratsastaa valitti minulle jo pitkään että tallia pitää vaihtaa, sillä kukaan ei pysty oppimaan niin suurissa ryhmissä ja osaamattomilla ja elämäänsä kyllästyneillä hevosilla.
Kesällä 2009 siskoni sitten pakotti (no joo pakotti ja pakotti) minut osallistumaan Lavian Ratsastuskeskuksen yleisleirille. Leiri muutti käsitykseni ratsastukseen täysin. Tajusin, että kaikki nämä vuodet olin vain matkustanut hevosen selässä eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä hyvästä istunnasta, kääntämisestä, pysäyttämisestä yms. Viikon aikana opein varmasti enemmän kuin koko "ratsastusurani" aikana.
Leirin jälkeen aloin sitten puhua vanhemmilleni tallin vaihdosta. Aluksi he eivät meinanneet suostua sillä tallin tunnit olivat paljon kalliimpia ja matkaakin enemmän. Lopulta he sitten suostuivat ja aloin käymään Lavialla ratsastamassa kerran viikossa ja silloin tällöin viikonloppuna "töissäkin".
Valitettavasti Lavian ratsastuskeskus kuitenkin muutti ja palasin takaisin Luvialle.
Tasoni on tällä hetkellä varmaan n. HeB tasolla ja ratana olen hypännyt metriä. Myös heikkoon istuntaani olen saanut paljon apua Centered Riding tunneilta joita Lavialla pääsin kokeilemaan.
Ratsastajana pyrin olemaan tehokas (kröhöm) ja käyttämään tunnin hyvin hyödyksi (kröhöm kröhöm). Ongelmakohtia minulla on mm. kova käsi ja taipumukseni könöttää etukenossa. Hennan mielestä ongelmani on varmaan myöskin laiskuus, sillä jos näen mahdollisuuden lusmuilla, teen niin. Laiskat ja tahmeat hevoset saavat ihoni kananlihalle. Tykkään paljon enemmän pienistä ja ketteristä hevosista ja poneista kuin isoista ja raskaista hevosista. Pituteeni vuoksi ratsastan mielummin poneilla tai pienikokoisilla hevosilla, vaikkakin Lavialla käydessäni rakastuinkin valtavaan puoliveriruuna Marcelloon.
Leirin jälkeen aloin sitten puhua vanhemmilleni tallin vaihdosta. Aluksi he eivät meinanneet suostua sillä tallin tunnit olivat paljon kalliimpia ja matkaakin enemmän. Lopulta he sitten suostuivat ja aloin käymään Lavialla ratsastamassa kerran viikossa ja silloin tällöin viikonloppuna "töissäkin".
Valitettavasti Lavian ratsastuskeskus kuitenkin muutti ja palasin takaisin Luvialle.
Tasoni on tällä hetkellä varmaan n. HeB tasolla ja ratana olen hypännyt metriä. Myös heikkoon istuntaani olen saanut paljon apua Centered Riding tunneilta joita Lavialla pääsin kokeilemaan.
Ratsastajana pyrin olemaan tehokas (kröhöm) ja käyttämään tunnin hyvin hyödyksi (kröhöm kröhöm). Ongelmakohtia minulla on mm. kova käsi ja taipumukseni könöttää etukenossa. Hennan mielestä ongelmani on varmaan myöskin laiskuus, sillä jos näen mahdollisuuden lusmuilla, teen niin. Laiskat ja tahmeat hevoset saavat ihoni kananlihalle. Tykkään paljon enemmän pienistä ja ketteristä hevosista ja poneista kuin isoista ja raskaista hevosista. Pituteeni vuoksi ratsastan mielummin poneilla tai pienikokoisilla hevosilla, vaikkakin Lavialla käydessäni rakastuinkin valtavaan puoliveriruuna Marcelloon.
Neea
Heippa! Olen 17-vuotias eläimistä ja valokuvaamisesta kiinnostunut, lukion toista luokkaa käyvä tyttö. Luonteeltani olen iloinen ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Kotona meillä asustelevat päiviä sulostuttamassa kissasisarukset Minttu ja Milli. Toivoisin kovasti myös ikiomaa hevosta, mutta onneksi kuitenkin olen löytänyt niinkin ihanat vuokrahepat kuin Maitzu ja Martti.
Ratsastusharrastukseni alkoi Luvian Ratsastuskoululla ollessani 6-vuotias. Siellä tuli ratsasteltua kerran viikossa ja toisinaan vain joka toinen viikko noin 8 vuoden ajan. Näin jälkeenpäin ajateltuna en oikeastaa koko tuon kahdeksan vuoden aikana tajunnut mitä ratsastaminen oikeasti on. Loppuaikoina olin muutamaan otteseen aikeissa jo lopettaa koko harrastuksen, innostus vain oli ihan lopussa.
Kesäksi 2009 varasimme sitten aivan yllättäen Juulian isosiskon kannustuksella leirin Lavian ratsastuskeskuksesta. En ollut edes kuullut koko tallista ennen mitään ja minua jännitti suunnattomasti mennä kokonaiseksi viikoksi täysin tuntemattomaan paikkaan. Leiri muutti käsitykseni ratsastuksesta kokonaan. Opein sen viikon aikana aivan valtavasti, varmasti enemmän kuin sen kahdeksan vuoden aikana yhteensä! Tämän leirin jälkeen en ole enää minuuttiakaan miettinyt lopettavani tätä harrastusta.
Leirin jälkeen en olisi halunnut palata vanhalle tallille enää lainkaan. Samana syksynä otimme irtotunnin Lavialta ja silloin aloimme suostuttelemaan vanhempiamme tallin vaihtoon. Keväällä 2010 vaihdoimme sitten tallia ja värväsimme myös yhden hyvän ystävämme mukaan. Ehdeimme käymään Lavialla vajaa kahden vuoden ajan, jolloin tallin väki harmiksemme siis muutti Valkeakoskelle, eikä ratsastus kyseisessä paikassa enää onnistunut pitkän välimatkan vuoksi. Sittemmin talli lopetti toimintansa kokonaan. Jouduimme sitten pohtimaan, missä jatkaisimme ratsastus-harrastustamme ja päädyimme palaamaan Luvialle. Siellä ratsastimme noin vuoden ajan, kunnes päätimme lopettaa ratsastuskoulu-uramme tältä erää ja keskittyä täysillä Maitzuun ja Marttiin.
Tasoni on tällä hetkellä jotain HeB luokkaa ja esteitä olen hypännyt ratana metriä (tosin siitä on jo pitkä aika), ja nykyään olen ehkä jopa hieman rimakauhuinen. :D Esteet eivät kuitenkaan ikinä ole olleet aivan se minun juttuni, vaan tykkään enemmän kouluratsastuksesta.
June
Olemme tunteneet toisemme pienestä pitäen, koska olemme naapureita. Olemme käyneet aina samoilla talleilla ja samoilla tunneillakin ensimmäistä vuotta lukuunottamatta.
Ennen Rikua ja Maitzua meillä on ollut kaksi vuokrahevosta (+Martta). Pieni ja laiska lämminverinen Konson King. Sen vuokraamisen kuitenkin lopetimme, sillä se oli vähän turhan laiska ja Neea oli sille vähän liian pitkä.
Toinen vuokrahevosemme oli musta, siro ja reipas Sofia De Toro. Sohvi oli aivan ihana ja meille kummallekkin rakas. Valitettavasti poni kuitenkin myytiin ja meidän täytyi lopettaa sen vuokraaminen. Vähän tämän jälkeen saimme tietää, että Sohvi oli jouduttu lopettamaan ähkyn vuoksi. Kirjoitimme myös Sohvin blogia jota voi käydä kurkkaamassa täältä.
Toinen vuokrahevosemme oli musta, siro ja reipas Sofia De Toro. Sohvi oli aivan ihana ja meille kummallekkin rakas. Valitettavasti poni kuitenkin myytiin ja meidän täytyi lopettaa sen vuokraaminen. Vähän tämän jälkeen saimme tietää, että Sohvi oli jouduttu lopettamaan ähkyn vuoksi. Kirjoitimme myös Sohvin blogia jota voi käydä kurkkaamassa täältä.
Meillä kummallakin on järjestelmäkamerat; Neealla Canon EOS 550D ja Juulialla Canon EOS 500D.
