Pretty in blue

Heti alkuun anteeksipyynnöt pitkästä päivitystauosta! Neealla on pitänyt kiirettä lukion kanssa ja muutenkin joka päivälle on ollut kauheasti ohjelmaa. Tänään päästiin kuitenkin pitkästä aikaa vauvelia katsomaan. Martta meitä odotteli jo valmiiksi portilla kun saavuimme pihalle. Harjasimme ponin pikaisesti ja sovitimme uutta huopaa, jonka Juulia oli saanut siskoltaan. Olimme varmoja, että huopa olisi ollut liian suuri, mutta onneksi se osoittautui hyvän kokoiseksi!
Tänään meillä oli aikaa todella vähän, joten päätimme käydä nopeasti testaamassa tallin pihalle rakennettua kenttää. Emme ole varmoja olemmeko kentästä ennen maininneet, mutta joka tapauksessa sellainen on nyt tallin pihaan ilmestynyt. Aidat vielä puuttuvat mutta muuten alkaa näyttämään jo hyvältä.
Kentän pohja oli kamalan upottava ja raskas Martan mielestä joten päätimme käydä vielä kävelemässä lyhyen maastolenkin.
Martta oli selästä käsin todella kiltti ja rauhallinen ja muutenkin kulki oikein nätisti. Neealla heräsi shetlanninponivalmentajan vaistot ja valmentajana hän tietysti haluaa valmennettavansa näyttävän tyylikkäältä, niinpä Neea alkoi innoissaan suunnittelemaan sinisten pinteleiden, satulahuopien, koulusatulan ja häntäremmin ostoa. Häntäremmi tosiaan on nyt sitten ostoslistalla, jotta voisimme satulaa käyttää ilman, että se valuu liian eteen. Siniset pintelit saamme toivottavasti kaverilta, ettei kaupasta tarvitsisi hakea!Loput tavaroista taitaakin jäädä unelmaksi (ehkä ihan hyvä niin) koska budjetti ei ole järin suuri.
Ratsastulenkin jälkeen riisuimme ponin kamat ja otimme sen liinan päähän kentälle. Liinassa poni ei siis osaa vielä kulkea, joten jotakin epämääräistä ympyrää kentällä pyöreimme. Martta villiintyi jossakin vaiheessa kentällä kamalasti ja se hyppi ja poukkoili joka suuntaan. Etu- ja takapää olivat ihmeen kevyitä, onneksi Juulia ei enää ollut selässä! Myös lampaat tappelivat ja riehuivat tänään, mikäköhän syysvillitys nyt on liikkeellä?

Laukkaa ratsureima

Martta oli tänään hyvin energinen ja se käveli oikein rivakkaa tahtia, kun Juulia kipusi sen selkään. Se myös ravaili oikein kivoja pätkiä verrattuna edellisiin kertoihin. Juulia sai myös Martan nostamaan laukat oikein kivasti (tosin ensimmäisellä kerralla se lähti itse). Toisella kerralla Martta laukkasi ihan kivasti melko pitkän pätkän, kunnes Juulia valui kaulalle ja tippui. Sen jälkeen otettiin vielä yksi laukka, ettei poni vain oppisi tuosta aiemmasta mitään tuhmuuksia. Lopuksi vielä Neea nousi selkään ja käveli pienen matkaa, jonka jälkeen mentiin vielä ottamaan kivoja kuvia pellon laidalle.
Palkinnoksi vietiin Martta syömään omenapuun alle ja otettiin sielläkin hiukan kuvia, mistä se vähän villiintyi, varsinkin siinä vaiheessa, kun Annikki-lammas alkoi käymään vähän liian uteliaaksi ja Martta heitti oikein kunnon hypyt lammasta kohden.

"Uuden" tallin testaus

Käymme vakiotunneilla Lavian Ratsastuskeskuksella, mutta muutamia viikkoja sitten saimme kuitenkin tietää, että talli muuttaa jonnekkin Tampereen seudulle. Olimme tietysti hyvin surullisia asiasta, koska täällä päin ei oikein mitään hyviä talleja ole. Neean pikkusisko käy kuitenkin vakiotunneilla Luvian Ratsastuskoululla ja meillekkin se on ennestään tuttu paikka, sillä kävimme tallilla ennen kuin vaihdoimme Lavialle. Nykyään siellä ovat omistajat vaihtuneet ja suurin osa hevosistakin on meille uusia tuttavuuksia. Talli on kuulemamme mukaan kuitenkin mennyt omistajavaihdoksen myötä huomattavasti parempaan suuntaan, joten päätimme, että ehkäpä voisimme sitten palata sinne, kun kuitenkin joku talli olisi nyt löydettävä Marraskuun alkuu mennessä.

Täksi päiväksi meille olikin sitten varattuna pienryhmätunti tuolta Luvialta. Halusimme näin aluksi mennä kokeilemaan pienen ryhmän merkeissä, sillä olemme tottuneet ratsastamaan nyt puolentoistavuoden ajan pelkästään pienryhmätunneilla ja sellainen seitsemän hengen ryhmä olisi saattanut olla pieni shokki..

Neean mielipiteet tunnista/hepasta yms.:
Sain  ratsukseni  kimon angloarabi-tamma Lumen. Lumi vaikutti heti alussa aikalailla tyyliseltäni hevoselta, se oli rauhallinen, mutta kuitenkin sopivan herkkä ja hiukan raskas kädelle. Ajoittain se tosin vaikutti ehkä hiukan liiankin tahmealta. Tykkäsin kuitenkin tosi paljon!
Opettaja oli mielestäni hyvä; ystävällinen, mutta kuitenkin vaativa ja tarkka. Kaikin puolin sain ihan positiivisen kuvan tuosta tallista pienistä ennakkoluuloista huolimatta. :)

Juulian puheenvuoro:
Opettaja pyysi meidät aluksi luokseen ja keskustelimme hevosvalinnoista. Ensimmäiseksi hän kysyi, että kuka haluaa reippaan ja nuoren hevosen. Minä sitten otin sen. Hevosen nimeksi selvisi Fresita. Aluksi jännitti aika paljon sillä hevonen näytti aika isolta ja massavalta ja se pyöri karsinassa kuin vipperä.
Fresita oli kuitenkin varsin mukava tapaus, reipas ja herkkä. Laukassa se meni kovaa, mutta vauhti ei onneksi ole koskaan ollut minulle mikään ongelma.
Opettajasta pidin myös, koska hän antoi hyviä vinkkejä ja oli kannustava. Muutenkin talli vaikutti hyvältä ja siellä oli paljon erilaisia hevosia ja poneja.

 Tämä postaus oli tällä kertaa vähän erilainen, toivottavasti piditte.

Pomppuponi

Heipsan! Olimme Martan luona viime Torstaina, mutta tekstiä saadaan aikaiseksi vasta nyt. Aluksi Juulia käveli tiellä pienen käynti lenkin ja myös hiukan ravaili. Martta oli tapansa mukaisesti hiukan vekkulilla tuulella ja se myös pukitti ensimmäisen kerran meidän nähden! :-D
Tämän jälkeen keksittiin, että voitaisiin vähän testailla ponin hyppytaitoja (ilman ratsastajaa tosin). Normaalisti se ei suostu kotipihassaan pahemmin liikkumaan, saati sitten ravaamaan, mutta nyt esteen nähdessään se innostui ja kaahotti esteiden ylitse aivan innoissaan. Se ei edes kieltäytynyt hyppäämästä kertaakaan ja pudottikin (tai oikestaan kaatoi koko virityksen) vain pari kertaa.