Villit ponit lumisateessa

Heipsan! Kohtasimme pienen ongelman tänään, kun huomasimme, että ponien suitset olivat napsahtaneet poikki yhdestä kohdasta joten niitä ei voi enää käyttää. Ihmettelemme vain, miten tuollaiset nahkaiset suitset ovat voineet tuosta noin vain katketa? Onneksi ponien omistaja lupautui ostamaan heti huomenissa uudet.
Juulia päättikin valita tänään ratsukseen erittäin pirteältä vaikuttavan Martan, joka laukkaili jo tarhassa villiintyneenä.  Ja kun suitsia ei kerran ollut, niin eihän siinä muu auttanut kuin lähteä ratsastamaan ilman niitä. Aluksi yritimme niin, että jätimme Rikun talliin, jotta Neea pystyisi paremmin auttamaan Martan kanssa mikäli se saisi jonkunlaisia kohtauksia. Eihän siitä kuitenkaan mitään tullut kun ei Martta suostunut kovista yrityksistä huolimatta liikahtamaan kuin muutaman askeleen kerrallaan kunnes se taas jumitti. Oli siis haettava Riku vetoavuksi. Rikukaan ei jostain kumman syystä ollut tänään kovin yhteistyöhalisella tuulella, vaan säntäili pusikosta toiseen syömään myrskyn riepottelemia puiden oksia. Martta kuitenkin seurasi Rikua ihan kiltisti eikä sen kanssa ollut enää mitään suurempia ongelmia. Martta pysyi hyvin hallinnassa myös ravipätkissä, joita Juulia hieman otti vaikkei suitsia ollutkaan päässä. :)

I´m dreaming of a white christmas

Ihanaa kun oli satanut lunta edes sen verran, että maa ja puut olivat valkoisia. Harmi vaan, että huomenna taitaa sataa taas vettä, eikä jouluaattona ole enää tietoakaan tästä valkeudesta.

Käväistiin tänään toivottamassa poneille hyvät joulut ja Juulia kävi sitten hiukan ratsastamassakin Rikulla. Ensin Juulia meni vähän aikaa pellolla, mistä lähdettäessä tapahtuikin sitten pikkuinen kommervenkki.. Lampaat nimittäin oleilivat polulla, jota pitkin pellolta pääsee pois. Kun Juulia ja Riku kävelivät lampaita kohti, lähtivät ne täydessä laukassa pakoon. Riku sitten vähän villiintyi siitä ja karautti täydessä pukkilaukassa kohti tallia. Juuri ennen tallin ovea Juulia tippui, mutta sai kuitenkin pidettyä ohjista kiinni ettei Riku ehtinyt karkaamaan :D. Tämän jälkeen haettiin Martta tallista ja lähdettiin kävelemään tielle.
 Lopuksi ponit saivat uudet suloiset fleece-loimet päällensä ja hiukan herkkuja joulun kunniaksi. :)

Mustan ponin paluu

Saimme eilen tietää, että Martta on palannut takaisin. Nainen, jonka luokse Martta oli mennyt, oli päättänyt, että haluaa kaikki hevoset pois tallistansa ja niin ollen palauttanut Martankin takaisin. Tänään meitä odottelikin tarhassa sitten kaksi suloista mustaa ponia. Haettiin ponit sisälle ja harjattiin ne oikein kunnolla. Martta ei ollut tainnut saada huomiota vähään aikaan kun se tuntui olevan niin seurallisella tuulella. Ponit olivat muuten saaneet uudet karsinat ja nyt ne siis majailevat erillisessä huoneessa ilman kanojen ja lampaiden häirintää.. Lisäksi yhdestä pikkuisesta huoneesta oli tehty lämmitetty satulahuone, joten nyt satula ja suitset pystytään säilyttämään lämpimässä.

Lähdettiin sitten vähän köpöttelemään tielle, Juulia ratsain Rikulla ja Neea Marttaa taluttaen. (Tallilla kun ei ollut kuin vain yhdet suitset). Martta käveli kokoajan ihan superkiltisti kun oli toinen poni mukana matkassa! Välillä se vähän nyrpisteli jos Riku tuli liian lähelle, mutta muuten sujui kuitenkin hyvin. :)
Martta on tällä hetkellä kuitenkin myytävänä, sillä kun ei tuolla juurikaan käyttöä ole ja kuitenkin on vielä nuori poni kyseessä. Kun Martta saadaan myydyksi, tulee sen tilalle isompi poni tai hevonen, varmuutta asiasta ei vielä ole.

Tonttu

Heti alkajaisiksi pahoittelut hyvin piitkäksi venahtaneesta päivittely-katkosta, koulussa on hieman pitänyt kiirettä viimeviikkoina.
Riku sai tänään hienon tonttulakin päähänsä, ja näyttikin sitten oikein veikeältä, kun lähdettiin tielle köpötettelemään. Mentiin ilman satulaa; ensin Juulia ja sitten Neea. Riku käveli oikein nätisti, ja Juulia myös ravaili sen kanssa muutaman pätkän. Harmiksemme pimeys tuli taas tosi äkkiä, eikä sitten viitsitty kauaa pimeässä ratsastaa, vaan vietiin sitten Riku talliin muiden eläinten seuraksi. Lampaat olivat muuten saaneet yhden uuden kaverin, erittäin sympaattisen näköisen pikkuisen lampaan, joka kaikenlisäksi odottaa karitsaa! :-)

Rakas joulupukki...

Rokkitukka Riku

Käväistiin tänään vain ihan pikaisesti ponia katsomassa, sillä Neealla oli vähän kiireitä ensiviikolla alkavan koeviikon takia.
Juulia päätti, että haluaisi kokeilla mitä Riku tuumaisi selkään noususta. Se ei ollut asiasta moksiskaan ja lähdettiinkin sitten hiukan maastoilemaan, harmi vain, että äkkiä tuli tosi pimeää, eikä tiellä meinannut enää edes eteensä nähdä. Olisi pitänyt olla heijastin-varustukset mukana!
Oli kyllä ihanaa, kun Riku käveli niin kiltisti kokoajan, ei stoppaillut eikä venkuroinut aivan minne sattuu toisin kuin Martalla oli tapana tehdä...Kaikin puolin Riku vaikutti oikein lupaavalta ponilta näin selästä käsinkin, kunhan vähän kuntoa saadaan kohotettua.
Loppuun vielä suuri kiitos kasvaneelle lukijajoukollemme ja postausehdotuksia otetaan mielellään vastaan! :-)

 

Rikun upouusi hoitolaukku!

Hubba Bubba

Martta oli sitten lähtenyt eilen ja tänään meitä oli tarhassa hirnuen vastassa pirteän oloinen poniherra Riku. Laihuudesta siinä ei näkynyt merkkejä onneksi enää laisinkaan, päinvastoin, sen maha oli oikein muhkeassa kuosissa.. :D Lisäksi Juulia tulkitsi sen rakennetta jotenkin "mäyräkoiramaiseksi"; lyhyet tanakat jalat ja pitkä selkä.
Aluksi harjattiin Riku ja sitten mentiin taluttelemaan sitä tielle. Riku käveli oikein reippaasti, eikä jumitellut niinkuin Martalla oli tapana tehdä. Ruualle se oli erittäin perso, välillä se saattoi aivan yhtäkkiä hyökätä jonnekkin tienvierustalla olevan ruohotupsun kimppuun ja kyllä sillä sitten voimaa riittikin! Ei silti liene mikään ihme jos poniparka yrittää syödä kuin viimeistä päivää, sillä onhan se joutunut elämässään nälkääkin kärsimään. Otettiin sitten hiukan ravipätkiäkin ja Riku yllätti meidän oikein rauhallisella ja tasaisen oloisella ravillaan.
Kun olimme palaamassa takaisin pihaan, sattui pieni kommervenkki. Neea talutti siinä Rikua kaikessa rauhassa kunnes ylättäen Riku lähti täydessä ravissa kaahottamaan portista sisään ja jatkoi matkaansa kohti kenttää. Neea juoksi perässä pitäen narusta kinni kaksin käsin, mutta onneksi poni pysähtyi päästessään kentälle, muuten olisivat Neean voimat loppuneet ja poni olisi päässyt karkuun. :-D Kentällä Juulia hiukan juoksutti sitä ja ihan nätisti Riku meni. Sen jälkeen mentiin vielä tielle koittamaan, suostuisiko se myös vähän laukkaamaan. Ja kyllähän se laukkakin sieltä sitten nousi, tosin se vaikutti hiukan nelitahtiselta ja siitä meille tulikin mieleen, että olisikohan Riku joskus nuoruudessaan ollut raviponina.
Lähiaikoina on sitten mahdollisesti luvassa erikseen "Rikun tarina"- postaus, ponihan on meille siis jo ennestään tuttu.

Paljon asiaa!

Martta oli tänään villillä päällä! Päätettiin mennä vähän testaamaan, millaista olisi ratsastaa tallin takaisella pellolla ja siitäkös poni sitten innostuikin. Aluksi se tietysti tuttuun tapaansa jumitteli ja sitä sai patistella oikein kunnolla liikkeelle, mutta pikkuhiljaa Martta alkoi tajuamaan, että täälläpä voisi vähän päästelläkkin.. No, kaikki alkoi pukittelulla, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa huimassa laukassa ja siinä samallakin heitteli muutamia pukkeja niin, että Juulialta lähti ohjatkin käsistä ja saman tien muksahti alas selästä. (Tätä ennenkin Juulia tippui jo kertaallen, mutten enää edes muista mitä siinä tapahtui, kun nauroin niin paljon..) Martta sitten jatkoi matkaansa iloisesti pukitellen kohti tallin pihaa ja pysähtyi siellä porkkanakasan luokse. Onneksi ei ollut pelkoa, että se siitä enää kovin helpolla pakoon lähtisi. :-D Näiden sattumuksien jälkeen päätettiin jatkaa hieman rauhallisemmissa merkeissä ratsastaen tiellä. Siellä Martta kulki paljon rauhallisemmin ja Juulia sai otettua myös pari asiallista laukkapätkää. Lopuksi käväistiin vielä pellolla ihan vain kävelemässä ja vietiin sitten aivan väsähtänyt poni talliin. Ja sinne on muuten ilmestynyt Martan ja lampaiden seuraksi lauma kanoja, kaksi kukkoa ja kolme hanhea! :D

Sitten vähän huonoja ja myös hyviä uutisia. Martta lähtee tämän viikon perjantaina eräälle sen omistajan tuttavalle, joka sitten myy Martan eteenpäin todennäköisesti jalostuskäyttöön. Martan omistaja on jo jonkin aikaa pohtinut, että tuon nuoren ponin elämä menee ehkä vähän hukkaan, kun ei sillä oikeastaa mitään kummallista tuolla tehdä ja se on vasta aivan kouluttamatonkin. Ja koska Martta on myös hyvää sukua ja kelpoponi näyttelyihin, löytyy sille varmasti ostaja.
Tuo samainen tuttava, kenelle Martta nyt sitten menee oli jokunen aika sitten voivotellut, kuinka hänen tallillansa majailee tällä hetkellä huonoista oloista pelastettu n. 15-vuotias shetlanninponi-herra, jolla ei kuitenkaan ole siellä mitään käyttöä ja se joutusi pian teuraaksi, ellei kukaan sitä huolisi. Eilen iltapäivällä sitten istuessani Martan omistajan parturissa hiukset värjättävinä, kertoi hän minulle tuosta ponista. Kun kuulin sen nimen, olin heti melko varma, että tuo olisi se poni, joka aikoinaan oli Luvian ratsastuskoululla opetusponina ja siihen aikaan se oli myös lempparini. Hän pirauttikin sitten samantien tuttavalleen varmistaakseen, että poni olisi vielä hengissä ja sopikin samantien, että Martta vietäisiin perjantaina ja samalla tuo vanhempi herra tuotaisiin. Innolla nyt sitten odotamme millainen poni meitä lauantaina odottaa, kun menemme sitä katsomaan! Ilmeisesti se on kuitenkin lihonut tuolla nykyisessä paikassaan. Huono kunto sillä varmasti on, sillä sitä ei ole liikutettu puoleen vuoteen, mutta eiköhän sekin asia saada korjatuksi! :-)

Martta-mainion kuulumisia

Heipsan!

Päivittely on ollut taas vähän katkolla. Viime tekstin jälkeen ponia ollaan käyty kaksi kertaa katsomassa. Tässä nyt pikakatsaus menneisiin viikkohoin:


16.9.
Käytiin ponin kanssa käppäilemässä tiellä satulan kanssa pieni lenkki. Martta oli aika reippaalla tuulella ja kun Juulia päätti uskaltaa kokeilla ravia kotiin päin, otti poni yllättäen laukan! Laukassa Martta vähän villiintyi ja, kun satulakin alkoi valumaan eteenpäin päätti poni esitellä pukitustaitojaan. Onneksi pukit eivät olleet suuret ja Juulia pysyi kyydissä. Kokeilimme ravia vielä uudestaan ilman satulaa, mutta laukka nousi uudestaan. Martta hyökkäsi yllättäen kesken laukan ruohotupsuun ja Juulia laski kaulaa pitkin maahaan. Tämän episodin jälkeen poni vihdoin suostui ottamaan ravipätkän.
Lopuksi vietiin poni vielä kentälle nuuskimaan ja ihmettelemään hiekkaa.

23.9. Ratsastusseuramme järjesti retken UB Horse Show:hun ja päätimme mennä mukaan. Erityisesti Expo-alue kiinnosti, sillä halusimme löytää Martalle "lampaan karvan" satulan alle ja häntäremmin.
Ruuhkassa sitten yritimme tunkea pieniin kauppoihin ja katsoa valikoimaa. Horce-nimisestä kaupasta bongasimme sitten satula-alustan 15€ ja päätimme ostaa sen.
UB Horse show oli jälleen kerran hieno ja maksamisen arvoinen tapahtuma. Erityisesti Ninan suoritus oli huikea!

24.9. Ennen Martalle menoa kävimme läheisessä ratsastusvarusteliikkeessä ja löysimme häntäremmin 29 eurolla ja häntäremminpidikkeen (kiinnitetään satulaan) n. 4 eurolla.
Sovitimme sitten heti tallille päästyämme satula-alustaa ja häntäremmiä. Häntäremminpidikkeen kiinnittäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella, mutta onneksi sekin lopulta saatiin kohdilleen. Juulia sitten vähän ratsasteli tiellä ja testaili, pitäisikö häntäremmi satulan paikoillaan. Totesimme häntäremmin toimivaksi, pitää vain tehdä muutama reikä lisää kun se oli hiukan liian pitkä.

 

Pony who dressed the red

Martta oli tänään niin hieno! Juulia käveli sen kanssa alkajaisiksi pienen maastolenkin ja Martta käveli kokoajan reippaasti, pysähteli vain tosi harvoin ja lähti ravaamaan pohkeesta. Tuollaisen pikkuisen 3-vuotiaan shettistamman kanssa se on huima saavutus! Kentälläkin Martta käveli jo paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, pitäisi vaan hommata se häntäremmi, ettei satula valuisi jatkuvasti kaulalle. Lopuksi Juulia meni vielä hetken ilman satulaa ja poni oli villinä, niinpä ratsastaja tippui selästä jälleen kerran..

Elämäni hevoset: Neea

 Champion "Antti"
Antti on ensimmäinen poni, josta muistan pitäneeni paljon. Karsinassa olessaan se potki seiniä ja oli oikea tallin hirmu, mutta ratsastettaessa se oli hyvin kiltti. Ratsastin Antilla noihin aikoihin useasti ja silloin se oli varmasti ehdoton lempparini! Antti jouduttiin lopettamaan viime vuonna.

Buby "Puppe"
Puppe puolestaan on ensimmäinen poni, jolla olen päässyt kunnolla hyppäämään hiukan isompiakin esteitä.  Se osasi välillä olla oikea jääräpää ja menikin aina vähän oman päänsä mukaan minne sattuu.Tieni Pupesta erkani minun vaihtaessani tallia ja pian sen jälkeen kuulin, että Puppe oli myyty jalkaongelmien vuoksi.

Marquis "Peikko"

Vaihtaessani tallia Lavian Ratsastuskeskuskseen, tuli tästä kokeneesta herrasta pian suosikkini. Peikko on osaava, miellyttämishaluinen ja kaikinpuolin kiva ratsastettava.  Peikko on hevonen, jolla olen elämäni aikana varmasti eniten ratsastanut ja myös eniten kaikenlaista kokenut, muunmuassa hypännyt kaikkien aikojen korkeimman esteeni, lentänyt sen selästä rämeikköön ja tuntenut monen viikon tuskan, kun se on tallannut jalalleni saaden sen aivan turvoksiin. Kuitenkin tämä hevonen on  opettanut minulle paljon; monenmoiset koulukiemurat on Peikon selässä tullut opittua! :) Tiemme Peikon kanssa kuitenkin erkanevat parin viikon päästä tallin muuttaessa Valkeakoskelle.

Endewa 
Kun Endewa tuli Lavialle viime syksyn liepeillä, muistan pysähtyneeni sen tarhan eteen ja sanoneeni Juulialle, että toi hevonen meijän pitää ostaa. No, eipä tullut ostettua, mutta suosikkini siitä kuitenkin tuli. Ratsastettaessa Endewa on herkkä, joskus silti hiukan tahmea, mutta kuitenkin todella kiltti, oikea luottoratsu! Vaikka välillä oli pitkiäkin taukoja etten sillä ratsastanut, niin silti aina kun sen selkään nousin, tunsin olevani kuin kotonani. Endewa kuitenkin vietiin takaisin omistajalleen loppukesästä 2011 jalkaongelmien vuoksi.

Tässä nyt oli ehkä ne kaikkein tärkeimmät, vaikka tärkeiksi ovat tulleet myös Sohvi (joka jouduttiin lopettamaan tällä viikolla ähkyn takia) ja tietenkin Martta! :-)

Elämäni hevoset: Juulia

Neea bongasi tämän jostakin toisesta blogista ja meille molemmille tuli kauhea hinku alkaa muistelemaan elämämme tärkeitä hevosia. Tässä siis Juulian elämän hevoset:

Rosmariini "Rosma"
Järkevintä on varmaan aloittaa kaikkein pienimmästä, mutta ei suinkaan vähäisimmästä elämäni hevosesta.  Rosma oli pieni, ei varmaankaan paljoa yli 70cm shetlanninponi tamma. Se opetti minua ja monta muutakin pientä ratsastajaa ratsastuksen alkeisiin. Rosma myös osasi hypätä osaavan kuskin kanssa hyvin. Muistan kuulleeni sen hypänneen joskus nuoruusvuosinaan 70cm ratsastajan kanssa.
Rosma oli ensimmäinen jolta putosin, eikä opettaja edes aluksi huomannut sitä! Onneksi ei käynyt kuinkaan ja kiipesin selkään heti kun poni oltiin saatu pyydystettyä kiinni.
Poni myytiin jossakin vaiheessa (en muista enää vuotta) jalkaongelmien takia.

Picobello "Pico"
Pico oli pieni risteytysponi, jossa oli ainakin welshiä. Se oli ratsastuskoulun kultaakin kalliimpi luottoponi ainakin esteille! Luonteeltaan Pico oli kiltti ja rauhallinen. Talvisin se saattoi vähän säikkyä, mutta muuten täysin luotettava. Picon kanssa harjoittelin hyppäämistä ja ensimmäiset kisanikin menin sillä. Sijoitusta en enää muista, mutta ainakin puhtaasti menimme. Estekorkeus ei tietenkään ollut mikään päätä huimaava, mutta minulle ihan tarpeeksi jännittävä kokemus siltikin.
Tieni Picosta erosi tallin vaihdon myötä. Vähän aikaa sitten sain kuulla, että poni jouduttiin lopettamaan kaviokuumen vuoksi. Poni opetti minulle paljon ja tulen muistamaan sen varmasti aina!

Taika Liina "Taika"
Taika oli ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin Lavian Ratsastuskeskuksessa. Alusta asti Taika on ollut lempparini, vaikka välillä on ollutkin pitkiä aikoja, kun tammalla en ole mennyt.
Taika on juuri sellainen hevonen mistä pidän; reipas ja sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Etenkin esteillä Taika on opettanut paljon, sillä se ei suostu hyppäämään, jos ratsastaja jättää sen yksin.
Taikalle jouduin sanomaan hyvästit elokuussa, kun se lähti ylläpitoon toiseen ratsastuskouluun.

Marcello "Mursu"
Mursu on hevonen joka osaa aina yllättää. Ison ja vähän pyöreän ulkokuoren alla piilee sähäkkä estehevonen. Koulutunneilla Mursu on yleensä vähän tahmatassu varsinkin alkutunnista. Pappa on kuitenkin korkeasti koulutettu (Va:B) joten sen kanssa olen oppinut paljon kouluratsastuksesta ja harjoitusravissa istumisesta...
Estetunneilla Mursun mieleen tulevat nuoruusvuodet ja se ylittää kaikki esteet korkealta ja kovaa!
Mursulle joudun sanomaan heipat sitten kun talli muuttaa eli parin viikon päästä...