Olimme eilen tallilla, mutta tekstiä tulee vasta tänään, sillä eilinen venahti sen verran myöhään etten kotiin tultuani jaksanut enää rustata yhtikäs mitään. Maitzulla oli eilen vapaapäivä, joten Neea luovutti Martin jalosti minun käyttööni. Sillä ehdolla tietysti, että uhrauduin viemään herran pellolle.
Pellolla olikin juuri sopivasti lunta; Martti sai nostella kinttujaan, mutta pohja ei kuitenkaan ollut liian raskas. Aloitin rauhallisesti kävelemellä peltoa ympäri ja tunnustellen Marttia. Hyvin se tuntui olevan hanskassa, joten ravailin molempiin suuntiin. Oikean kierrokseen herra painoi aika kiitettävästi sisäkädelle, ja tästä jouduimmekin neuvottelemaan hetkisen. En sitä täysin kevyeksi kyllä saanut oikeastaan missään vaiheessa, mutta ainakaan se ei lopuksi enää tuntunut siltä kuin kannattelisen sen koko päätä käsieni varassa.
Ravailujen jälkeen kokeilin myös laukkaa. Olin jo henkisesti varautunut siihen, että Martti katoaa kuin pieru saharaan. Mutta kuinkas kävikään? Ei sitten yhtikäs mitään! Martti laukkasi rauhallisesti, eikä yrittänyt mitään tuhmuuksia. Hetken laukattuani se toki vähän alkoi kiihdyttelemään, mutta kuitenkin vain niin vähän ettei ollut mitään syytä huolestua. Hieno Martti!
Laukkojen jälkeen Neea tuli ravailemaan vielä loppuraveja. Tulipa alkutalvesta asetettu tavoitekin toteutettua; Martti suostui kävelemään rauhallisesti pitkin ohjin pellolla.
Muutenkin Martti on nyt lisääntyneen liikunnan myötä muuttunut paljon mukavemmaksi ratsastaa ja käsitellä. Ei se missään vaiheessa mikään mahdoton ole ollut, mutta kuitenkin siitä on huomannut kuinka sillä on selvästi ollut liikaa energiaa.
-Juulia