Paljon asiaa!

Martta oli tänään villillä päällä! Päätettiin mennä vähän testaamaan, millaista olisi ratsastaa tallin takaisella pellolla ja siitäkös poni sitten innostuikin. Aluksi se tietysti tuttuun tapaansa jumitteli ja sitä sai patistella oikein kunnolla liikkeelle, mutta pikkuhiljaa Martta alkoi tajuamaan, että täälläpä voisi vähän päästelläkkin.. No, kaikki alkoi pukittelulla, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa huimassa laukassa ja siinä samallakin heitteli muutamia pukkeja niin, että Juulialta lähti ohjatkin käsistä ja saman tien muksahti alas selästä. (Tätä ennenkin Juulia tippui jo kertaallen, mutten enää edes muista mitä siinä tapahtui, kun nauroin niin paljon..) Martta sitten jatkoi matkaansa iloisesti pukitellen kohti tallin pihaa ja pysähtyi siellä porkkanakasan luokse. Onneksi ei ollut pelkoa, että se siitä enää kovin helpolla pakoon lähtisi. :-D Näiden sattumuksien jälkeen päätettiin jatkaa hieman rauhallisemmissa merkeissä ratsastaen tiellä. Siellä Martta kulki paljon rauhallisemmin ja Juulia sai otettua myös pari asiallista laukkapätkää. Lopuksi käväistiin vielä pellolla ihan vain kävelemässä ja vietiin sitten aivan väsähtänyt poni talliin. Ja sinne on muuten ilmestynyt Martan ja lampaiden seuraksi lauma kanoja, kaksi kukkoa ja kolme hanhea! :D

Sitten vähän huonoja ja myös hyviä uutisia. Martta lähtee tämän viikon perjantaina eräälle sen omistajan tuttavalle, joka sitten myy Martan eteenpäin todennäköisesti jalostuskäyttöön. Martan omistaja on jo jonkin aikaa pohtinut, että tuon nuoren ponin elämä menee ehkä vähän hukkaan, kun ei sillä oikeastaa mitään kummallista tuolla tehdä ja se on vasta aivan kouluttamatonkin. Ja koska Martta on myös hyvää sukua ja kelpoponi näyttelyihin, löytyy sille varmasti ostaja.
Tuo samainen tuttava, kenelle Martta nyt sitten menee oli jokunen aika sitten voivotellut, kuinka hänen tallillansa majailee tällä hetkellä huonoista oloista pelastettu n. 15-vuotias shetlanninponi-herra, jolla ei kuitenkaan ole siellä mitään käyttöä ja se joutusi pian teuraaksi, ellei kukaan sitä huolisi. Eilen iltapäivällä sitten istuessani Martan omistajan parturissa hiukset värjättävinä, kertoi hän minulle tuosta ponista. Kun kuulin sen nimen, olin heti melko varma, että tuo olisi se poni, joka aikoinaan oli Luvian ratsastuskoululla opetusponina ja siihen aikaan se oli myös lempparini. Hän pirauttikin sitten samantien tuttavalleen varmistaakseen, että poni olisi vielä hengissä ja sopikin samantien, että Martta vietäisiin perjantaina ja samalla tuo vanhempi herra tuotaisiin. Innolla nyt sitten odotamme millainen poni meitä lauantaina odottaa, kun menemme sitä katsomaan! Ilmeisesti se on kuitenkin lihonut tuolla nykyisessä paikassaan. Huono kunto sillä varmasti on, sillä sitä ei ole liikutettu puoleen vuoteen, mutta eiköhän sekin asia saada korjatuksi! :-)