lauantai 1. lokakuuta 2011

Elämäni hevoset: Juulia

Neea bongasi tämän jostakin toisesta blogista ja meille molemmille tuli kauhea hinku alkaa muistelemaan elämämme tärkeitä hevosia. Tässä siis Juulian elämän hevoset:

Rosmariini "Rosma"
Järkevintä on varmaan aloittaa kaikkein pienimmästä, mutta ei suinkaan vähäisimmästä elämäni hevosesta.  Rosma oli pieni, ei varmaankaan paljoa yli 70cm shetlanninponi tamma. Se opetti minua ja monta muutakin pientä ratsastajaa ratsastuksen alkeisiin. Rosma myös osasi hypätä osaavan kuskin kanssa hyvin. Muistan kuulleeni sen hypänneen joskus nuoruusvuosinaan 70cm ratsastajan kanssa.
Rosma oli ensimmäinen jolta putosin, eikä opettaja edes aluksi huomannut sitä! Onneksi ei käynyt kuinkaan ja kiipesin selkään heti kun poni oltiin saatu pyydystettyä kiinni.
Poni myytiin jossakin vaiheessa (en muista enää vuotta) jalkaongelmien takia.


Picobello "Pico"
Pico oli pieni risteytysponi, jossa oli ainakin welshiä. Se oli ratsastuskoulun kultaakin kalliimpi luottoponi ainakin esteille! Luonteeltaan Pico oli kiltti ja rauhallinen. Talvisin se saattoi vähän säikkyä, mutta muuten täysin luotettava. Picon kanssa harjoittelin hyppäämistä ja ensimmäiset kisanikin menin sillä. Sijoitusta en enää muista, mutta ainakin puhtaasti menimme. Estekorkeus ei tietenkään ollut mikään päätä huimaava, mutta minulle ihan tarpeeksi jännittävä kokemus siltikin.
Tieni Picosta erosi tallin vaihdon myötä. Vähän aikaa sitten sain kuulla, että poni jouduttiin lopettamaan kaviokuumen vuoksi. Poni opetti minulle paljon ja tulen muistamaan sen varmasti aina!


Taika Liina "Taika"
Taika oli ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin Lavian Ratsastuskeskuksessa. Alusta asti Taika on ollut lempparini, vaikka välillä on ollutkin pitkiä aikoja, kun tammalla en ole mennyt.
Taika on juuri sellainen hevonen mistä pidän; reipas ja sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Etenkin esteillä Taika on opettanut paljon, sillä se ei suostu hyppäämään, jos ratsastaja jättää sen yksin.
Taikalle jouduin sanomaan hyvästit elokuussa, kun se lähti ylläpitoon toiseen ratsastuskouluun.


Marcello "Mursu"
Mursu on hevonen joka osaa aina yllättää. Ison ja vähän pyöreän ulkokuoren alla piilee sähäkkä estehevonen. Koulutunneilla Mursu on yleensä vähän tahmatassu varsinkin alkutunnista. Pappa on kuitenkin korkeasti koulutettu (Va:B) joten sen kanssa olen oppinut paljon kouluratsastuksesta ja harjoitusravissa istumisesta...
Estetunneilla Mursun mieleen tulevat nuoruusvuodet ja se ylittää kaikki esteet korkealta ja kovaa!
Mursulle joudun sanomaan heipat sitten kun talli muuttaa eli parin viikon päästä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti