Rikun oma postaus

Rikun lähdön jälkeen elättelimme vielä toivoa, että se tulisi takaisin mikäli Maitzulle ei toista seuralaista löytyisi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Martti on jäänyt pysyäkseen, eikä Riku tule enää laidunkauden päätyttyä takaisin. Niinpä päätimme, että se ansaitsee ihan oman postauksen. Oli Riku kuitenkin hyvin rakas poni kaikista tempuistaan huolimatta.

Tutustuimme Rikuun ensimmäisen kerran monta vuotta sitten. Riku oli tuntiponina samalla tallilla, jossa mekin kävimme ratsastamassa. Mitään kovin vahvoja muistikuvia ponista ei enää ole, mutta Neea ainakin väittää Rikun olleen jossain vaiheessa lempiponinsa. Juulia taas muistaa, että on joskus ponin kanssa puomitunneilla laukannut tuulen nopeudella yli valtavien puomien.

Poni myytiin jossakin vaiheessa yksityisomistukseen ja sen jälkeen onkin pari vuotta, että ponin historiasta meillä ei ole tietoa. Seuraavan kerran ponin sitten tapasimme samalla tallilla, jossa entinen vuokraponimme Kingi asusteli. Emme aluksi edes tajunneet, että poni tosiaan oli sama poni jonka olimme joitakin vuosia sitten ratsastuskoulussa oppineet tuntemaan. Vasta oikean nimen kuullessamme tiesimme, että kysessä tosiaan oli sama Riku. Kun sitten lopetimme silloisen vuokraponimme vuokraamisen, emme kuulleet Rikusta vähään aikaan mitään.

Reilun vuoden päästä Martan omistaja sitten kertoili meille tuttunsa luona majailevasta shettis-herrasta, joka oli pelastettu huonoista oloista huonovointisena ja laihana. Kun kuulimme ponin nimen "Riku", olimme samantien varmoja, että kyseessä oli oltava tuo sama poni, jonka me tiesimme.  Martta jota siis aluksi kävimme hoitamassa, oli myynnissä, koska sille ei oikeastaan ollut mitään käyttöä. Olihan se vielä nuori ja ihan kouluttamatonkin. Niinpä lopetusuhan alla ja huonoista oloista tullut Riku muutti talliin ja Martta myytiin muualle. Tullessaan Rikussa ei enää onneksi ollut tietoakaan laihuudesta, niin paljon se oli ehtinyt lihoamaan kykkiessään vain tarhassa.

Hetken Riku asusteli yksin lampaiden kanssa, kunnes seuraksi tuli Maitzu. Pojat tulivat toimeen hienosti, vaikkakin Riku oli kokoajan todella vähällä käytöllä ja Maitzu lähinnä huomion keskipisteenä. Ongelma oli, että Rikulle ei oikein löytynyt sopivan kokoisia ratsastajia. Niinpä minä ratsastelin sillä välillä ja kyllä Neeakin siellä selässä pariin otteeseen kävi. Ratsastaessa Riku oli yllättävän taitava. Avot ja pohkeenväistötkin sujuivat tältä herralta hienosti. Miinuksena oli vain, että poni villiintyi helposti ja se oli mahdottoman taitava heittäämään ratsastajan kuin ratsastajan tantereeseen, siksi pieniä lapsia ei oikein selkään uskaltanut laittaa. Onneksi poni oli kuitenkin niin pieni, että pudotessaan ei voinut muuta kuin nauraa ja lähteä pyydystämään ponia mikäli se taas vaihteeksi oli päättänyt ottaa jalat alleen. Maastoponina Riku oli ehdoton ykkönen ja kumpikin meistä olisi halunnut mennä sillä, koska se oli todella kiltti ja innokas kipittäjä.

Riku on nyt ainakin kesän verran laiduntamassa, mutta sen jälkeen emme tiedä mitä ponille tulee tapahtumaan. Riku, jos joku ansaitsi kyllä hyvän loppuelämän kodin. Onhan se elämänsä aikana kiertänyt ties kuinka monta kotia ja omistajaa.
Toivotaan, että ponin vielä joskus jossain näemme. Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä, vaikka piskuinen herra olisikin joku kerta meitä omassa tarhassaan vastassa.

Kova ikävä hienoimmista hienointa ponia. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

-Juulia

Olin juoksuttamassa ponia pellolla, kun se yhtäkkiä lähtikin kauheassa laukassa tallille päin. Yritin juosta ponin perässä, mutta kompastuin ja raahauduin ponin perässä mahallani, kunnes päästin irti. Onneksi sain ponin pian kiinni, vaatteet vain tulivat vähän lumisiksi.. :D

Tässä yksi lukuisista tippumisistani Rikun selästä. Muistaakseni Riku vähän villiintyi puomeista ja heitti minut sitten alas.