Treenit eivät sitten menneet aivan putkeen. Jo pintelöidessäni ponin kinttuja alkoi ketutus nousta pintaan ja siitä ei koskaan hyvää seuraa. Kentällä poni liikkui todella energisesti ja tuntui muutenkin hyvältä. Ajattelin silloin että ehkä tästä kerrasta ei aivan katastroofia tulisi. Heti kun aloin kunnolla ratsastaa, lähti paketti hajoamaan käsiin. Pohkeet eivät menneet läpi, istunta oli kuin heiluva kinkku ja kädet seikkailivat ties missä. Ponissa ei siis mitään vikaa ollut. Ratsastelin siinä sitten pari kertaa rataa läpi ja ketutus senkuin kasvoi. Onneksi poni yllättikin laukassa ja oli ehkä parempi kuin koskaan. Laukan jälkeen alkoi homma toimia ehkä hiukkasen paremmin. Ratsastaja koitti pysyä positiivisena ja kerran rata tultiin jopa kohtuu asiallisesti läpi. Lopuksi kävelin vielä ponin kanssa tiellä pitkin ohjin rentoa käyntiä. Voi kunpa se tuntuisi edes joskus samalta kentällä!
Näin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa tällä kertaa. Ratsastaja koittaa nyt kovasti tsempata itseään ja toisaaltaan kisoihin mennään vaan harjoittelemaan ja ei kai kukaan voi vaatia, että ensikertalainen tekisi täydellisen suorituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti