Neealla oli tänään sen verran kipeä olo, että sain hoitaa ponien ratsastuksen yksin. Kuvittelin mielessäni rauhallista köpöttelyä, mutta jostain Neea sitten inspiroitui vaatimaan minulta enemmän.
Ratsastin ensin Martin. Aluksi hain vähän tuntumaan poniin ja koitin saada sitä kevenemään edestä. Pian Neea käski tehdä pientä ympyrää ja sitä me sitten pyöreimmekin hyvän aikaa ennen kuin muistin, miten Marttia kannattikaan ratsastaa. Herra nimittäin vaatii paljon siis PALJON jalkaa ja pidätteitä. Myödättäkin täytyisi jossain vaiheessa muistaa, ja sitten onkin jo oma istunta ihan pyllyllään. Voi juku, kun oli hankalaa! Lopulta Martti kuitenkin lyheni ja alkoi oikeasti työskentelemään. Tuntui kyllä hyvältä, kun yleensä jalalle hieman hidas Martti vastasikin pienemmästäkin kosketuksesta. Täytyisi vaan useammin jaksaa vaatia asiat loppuun asti niin Martistakin saa esille oikein näppärän kouluponin.
Martin jälkeen olin jo ihan väsynyt, enkä aluksi jaksanut ratsastaa Maitzua yhtään. Neean karjuessa oli kuitenkin pakko ryhdistäytyä ja saimmekin ihan kivoja laukkapätkiä lopuksi. Yleensä saan kyllä Maitzun menemään edes jotenkin päin, mutta tänään se taas väläytteli, että kyllä siitä paljon enemmänkin saisi irti, jos vain vaatisi. Päätimmekin Neean kanssa ryhdistäytyä etenkin Martin suhteen ja ratsastaa sitä oikeasti, eikä vain istuskella kyydissä ja nautiskella maisemista. Martilla nimittäin on paljon potentiaalia vaikka mihin ja olisi sääli jos tuhlaisimme ratsastuskerrat vain köpöttelyyn. :)
-Juulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti