Miten päädyimme tähän?

Toivepostaus-äänestyksessä täpäräksi voittajaksi selvisi  "Miten päädyimme vuokraamaan näitä poneja - postaus". Joten tässäpä se nyt olisi. Pahoittelut, että tämän tekemiseen meni luvattoman kauan, koeviikko ja muut menot vähän sotkivat aikatauluja. Jokatapauksessa postauksen kirjoittaminen teki ihan hyvää itsellekin, ettei sitten pääse unohtumaan miten ja milloin kaikki sai alkunsa.
Saatamme myöhemmin toteuttaa myös noita muitakin vaihtoehtoja, ainakin ponien varusteista olisi postaus tarkoitus tehdä jossakin vaiheessa. Varsinkin kun perjaintaina olemme menossa UB Horse Show:hun ja sieltä mitä todennäköisemmin tarttuu jotakin uutta taas mukaan.

Jotta pääsisi tähän hetkeen täytyy ensin hypätä vuoteen 2011, tarkemmin sanottuna elokuuhun. Vuokrasimme silloin Sohvi nimistä lv-tammaa. Poni oli ollut jo jonkin aikaa myynnissä ja tiesimme, että sen kanssa voimme tuskin kauaa jatkaa. Ostaja löytyi kuitenkin aivan yllättävän nopeasti ja kerran istuessamme autossa puhelimeeni tulikin viesti ponin omistajalta, jossa hän kertoi että Sohville on löytynyt ostaja ja se lähtee jo huomenna uuteen kotiin koeajalle. Saimme onneksi omistajan kanssa sovittua, että voimme tulla vielä samana päivänä sanomaan ponille heipat ja hakemaan tavaramme pois.

Me & Sohvi

Sohvin muuton jälkeen aloimme tuumailemaan, että mistäs me nyt uusi vuokrahevonen löydettäisiin. Hevostalli.netin markkinat oli jo katsottu moneen kertaan läpi, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivalta meille. Istuimme silloin pihakeinussa, kun minulle tuli yhtäkkiä mieleen, että iskä oli joskus puhunut jotakin parturinsa hevosesta. Meninkin heti kysymään iskältä tarkempia tietoja, mutta eihän se tietenkään paljoa mitään muistanut, mutta ehdotti kuitenkin että voisimmehan me Neean kanssa pyöräillä parturiin ja kysyä asiasta. Itse ajattelin tässä vaiheessa, että eihän sitä nyt yhtäkkiä voi vaan mennä ja kysyä tuntemattomalta ihmiseltä hänen hevosestaan. Neean kanssa siinä sitten hetki pähkäiltiin asiaa, ja tulimme tulokseen että eihän siinä toisaaltaan mitään voi menettääkkään. Iskäkin lupasi sitten soittaa vielä ennen parturille, jos me vain menemme itse kysymään tarkempia tietoja. Onneksi hevosen omistaja vastasi heti ja vaikutti innostuneelta asiasta. Niinpä me Neean kanssa pyöräilimme kyseiseen parturiliikkeeseen ja astuimme sisään. Kumpikaan ei ehtinyt kunnolla edes tervehtimään ennenkuin Sanniksi esittäytynyt nainen alkoi jutteleemaan hevosestaan.

Tämä hänen hevosensa selvisikin pian poniksi, tarkemmin sanottuna shetlanninponiksi. Olimme kumpikin kovin huvittuneita ja hieman pettyneitäkin, sillä emmehän me sellaista oltu haettu alkuunsakkaan. Hetken juttelun jälkeen kuitenkin sovimme, että voimmehan me ponia kuitenkin käydä katsomassa. Saimme tietää, ettei tallilla ollut kenttää, mutta tiellä pystyisi kuitenkin ratsastamaan. Meille kerrottiin myös, ettei poni olisi kovin osaava ja laukannostoa oli vasta alettu harjoittelemaan viimeaikoina. Muistaakseni emme ihan samana päivänä menneet sitä katsomaan, mutta parin päivän sisällä se kuitenkin oli.

Pieni musta shetlanninponitamma Martta meitä jo odottelikin pienessä valkoisessa tarhassaan, kun saavuimme pienen maalaistallin pihaan. Omistaja ei itse ollut paikalla, mutta meillä oli tarkat ohjeet, mistä kaikki tavarat löytyisivät. Kävimme ensin kurkkaamassa tallia sisältä. Kolme lammasta putkahtikin paikalle kuin tyhjästä ja alkoivat seuraamaan meitä. Neea lähti ihan kauhuissaan juoksemaan niitä pakoon. Mistäs sitä tietää, jos ne vaikka purevat! Lampaat kuitenkin halusivat vain herkkuja ja ne olivat tavattoman seurallisia. Talli oli sisältä päin todella nätti ja kotoisa. Niinpä haimme Martankin sisälle ja varusteiden laiton jälkeen kiipesin selkään. Aluksi mietin pitkään uskallanko sinne edes kiivetä, sillä en ole niin pienellä ponilla mennyt enää pitkää aikaa. Vaikka varmasti olinkin ponille liian iso, sujui meidän yhteistyö ihan mallikkaasti. Myös Neea kävi selässä ja teki pienen lenkin tiellä.

Vanhoja Martta postauksia voi edelleen lukea blogistamme tarkemmin, jos jotain uutta lukijaa sattuu kiinnostamaan. Kävimme Marttaa yleensä noin kerran viikossa katsomassa. Samalla etsimme tosin toista vuokrahevosta, sillä eihän Martan kanssa paljoakaan pystynyt tekemään. Pian kuitenkin tallille muutti myös Riku-poni ja eipä kauakaan Rikun tulon jälkeen kestänyt, kun Martta myytiin jo pois. Silloin Sanni myös alkoi puhumaan uudesta ponista, jota hän oli käynyt kokeilemassa useaankin kertaan ja suunnitteli sen ostoa. Eräänä kauniina tammikuun 14. päivänä Rikun viereisestä karsinasta löytyi pieni ja pörröinen Maitzu. Tästäkin löytyy postaus jostakin blogin uumenista, joten en siitä sen tarkemmin kerro.

Myöhemmin Rikukin lähti pois ja Maitzu joutui olemaan parisen viikkoa yksin, kunnes menimme leirille Luvian ratsastuskouluun. Sieltä palatessamme oli Martti jo saapunut. Marttikin on ollut mukana kuvioissa jo kohta nelisen kuukautta, aika on mennyt kyllä todella nopeasti! Paljon ponit ovat vaihdelleet, mutta onneksi Maitzu ja Martti ovat jääneet pysyäkseen.

Tämä ei nyt enää liity tähän postaukseen erikoisemmin, mutta päätimme Neean kanssa lopettaa kokonaan ratsastuskoulussa ja keskittyä täysillä Martilla ja Maitzulla ratsastamiseen. Monta vuotta me ollaankin jo ehditty ratsastuskouluissa pyörimään, joten on todella hienoa, että meillä on nyt tällainen mahdollisuus. :)

-Juulia