Tallille päästyämme meitä vastassa oli kaksi erittäin energisen oloista ponia. Martti varsinkin touhotti karsinassaan niin, että päätti sitten yllättäen pinkaista ulos.. Tuota se ei ole vielä ikinä tehnyt vaikka karsinan ovi olisi ollut apposen auki, joten hieman hämmennyin tilanteesta. Jäinkin tallin käytävälle seisomaan hölmistyneen näköisenä, kun Henna jo kirmasi pihalle pyydystämään ponia. Aluksi herra ei antanut ottaa itseään kiinni ja esitteli muutamat pukkisarjat, mutta onneksi kauraämpärin avustuksella se käveli kiltisti takaisin talliin. :D
Pienten alkuepisodien jälkeen pääsimme vihdoin kentälle asti. Sunnuntain valmennuksen jälkeen sain tehtäväksi treenailla niin, että saisin Martin heti alkutunnista kantamaan itse itsensä. Maanantaina kun olimme ratsastamassa, aloitinkin hetki katsomalla, että Martti liikkuu aktiivisesti ja on kevyt kädelle. Silloin tajusin, että olemme totaalisesti käyneet ponin kanssa sivuraiteilla, sillä viime aikoina on tuntunut ettei mikään tahdo onnistua. Nyt sain sen saman fiiliksen, mikä meillä oli silloin kun oikeasti kehityimme.
Tänään aloitin myös keskittymällä siihen, että Martti kantaa itse itsensä. Heti alkutunnista sujui paljon paremmin kuin pitkään aikaan ja joukossa oli paljon hyviä pätkiä! En tehnyt mitään ihmeempiä, oikeastaan koko ratsastuksen ajan keskityin vain siihen, että poni pysyy kevyenä edestä eikä juokse altani ravissa.
Juulialla ja Maitzullakin taisi sujua tavalliseen tapaan hyvin, eikä mitään kummoisempia ongelmia ollut.
Löysin muuten arkistojen kätköistä kuvia, jotka on otettu tasan vuosi sitten samaisena päivänä; 8. marraskuuta. Hassua miten nopeasti aika onkaan kulunut, sillä tämä kerta on vielä ihan tuoreessa muistissa. Hevoset ovat vaihtuneet, nimittäin vielä vuosi sitten päiviämme oli sulostuttamassa tämä pörröinen Martta-poni.
-Neea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti