Pitkästä aikaa täällä! Neea on hoitanut ahkerasti sekä tekstin että kuvat, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada itsekin jotakin aikaiseksi.
Muistin vihdoin ottaa saamani pintelipatjat mukaan tallille. Ehtihän ne jo kotona pari kuukautta odotella. Pakkohan sitä sitten oli pintelit pistää vaikka ilma enteilikin sadetta. Kenttä oli onneksi vihdoin kuivunut, joten kurakeliltä vältyttiin tällä kertaa.
Maitzu sai taas aluksi pyydystää tarhasta jonkin aikaa, mutta ymmärtäähän sen, kun pihalla ollut kukko ajoi poniparat tarhan nurkkaan. Täytyy kyllä myöntää, että kukko oli näin ihmisenkin silmissä harvinaisen pelottava tapaus.
Kentän pohja oli valitettavasti kovin pehmeä ja upottava. Poni matelikin alussa aika paljon. Loppua kohden onneksi parani. Neea piti minulle tunnin ja yritti korjata istuntaani. Vielä jäi paljon treenattavaa, mutta ihan kohtalaisia pätkiäkin tuli. Maitzu oli taas oma yritteliäs itsensä. Laukassa herra suostui kerrankin menemään nätisti ilman minkään näköistä temppuilua! Lopuksi menimme vielä kävelemään tielle ja Neea haki Rikun mukaan, jolla tuntui virtaa riittävän.
Tallissa teimme vielä perinteiset porkkanavenytykset ja sanoimme poneille heipat.
-Juulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti