Haaste!

 Kiitos haasteesta Tölttiä ja pukkilaukkaa -blogi!

1. Haluaisitko oman hevosen, millaisen?

Neea: Haluaisin kyllä, jonkun kivan opetusmestarin minkä kanssa pääsisin kisailemaan ja valmentautumaan. Rodultaan se voisi olla puoliverinen, mutta myös suokki olisi kiva!

Juulia: Tietysti! Maitzu on oikeastaan aikalailla sellainen poni, minkä haluasinkin. Ehkä se voisi olla kuitenkin noin 10cm korkeampi ja vähän jykevämpi, jos jotain voisin muuttaa.


2. Hevonen, joka on opettanut sinulle kaikkein eniten?

 Neea: Lavian ratsastuskeskuksella käydessäni opein jokaiselta hevoselta jotakin, kaikki olivat  omalla tavallaan opettavaisia, etenkin puoliveriruuna Marquis "Peikko" opetti paljon. Mutta jos mietitään ihan yleisellä tasolla muutakin kuin pelkkää ratsastusta, niin Maitzun ja Martin kanssa olen kyllä oppinut varmasti kaikkein eniten.

Juulia: Tähänkin täytyy kyllä vastata, että Maitzu. Se on siitä niin hieno otus, että sitä täytyy ratsastaa oikein jos haluaa saada sen hyvin kuulolle, mitkään vippaskonstit ei sen kanssa auta, vaan pahentaa vain tilannetta. Myös Marcello niminen puoliveriruuna oli hyvin opettavainen hevonen. Se oli pitkälle koulutettu ja osasi kaikki "temput", jos vain osasi pyytää.

3. Ensimmäinen lempihevosesi?

Neea: En kyllä yhtään muista, että mikä olisi ollut ihan ensimmäinen lemphevoseni, siitä on niin kauan. :D Mutta jokin tuntiponi Luvian ratsastuskoululta se on kuitenkin ollut.

Juulia: Ensimmäinen lempihevoseni oli varmaankin mummolani vieressä asustava Taimi niminen lv-tamma. Taimi taisi olla osasyy miksi ylipäätään aloin kinuamaan vanhemmilta ratsastuskoulussa käymistä.


4. Millä hepalla ratsastit ensimmäisen kerran (jotain talutusratsastuksia ei oteta mukaan)?

Neea: Ensimmäinen poni jolla ratsastin, oli Anni-shetlanninponi. Minulla ei ole mitään muistikuvaa kyseisestä ponista, ainoastaan valokuvasta olen nähnyt, että sillä olen ensimmäisen ratsastustuntini ratsastanut.

Juulia: Samainen Taimi heppa, jonka mainitsinkin jo tuossa ylemmässä vastauksessa. Harmi etten sen oikeaa nimeä tullut koskaan kysyneeksi, tai jos kysyin, en ainakaan sitä enää muista.


5. Pahin tippumisesi?

Neea: En ole tippunut kovin montaa kertaa, eikä minulle ole ikinä mitään vakavaa sattunut. Pahin nyt ehkä sitten oli se, kun meillä oli Lavian ratsastuskeskuksella leikkitunti ja menimme ilman satulaa. Otimme sitten pienen laukkakilpailun, jossa hevonen pukitti minut alas. Tipuin jotenkin päälleni, kypärä hajosi ja olin hetken vähän sekaisin ja muisti hiukan pätki.

Juulia: Onneksi olen säästynyt pahimmilta putoamisilta, enkä itseäni oikeastaan mustelmia pahemmin ole loukannut. Ehkä eniten kuitenkin sattui entiseltä vuokrahevoseltani Sohvilta putoaminen, sillä tipuin ainakin osittain esteen sekaan.
Pakko tähän vielä mainita, että olen tainnut kehittää itselleni jonkin tyylikkään jaloille tippumisen taidon sillä kahdella viimeisellä kerralla olen laskeutunut suoraan jaloilleni.

Juulia ja Sohvi

6. Hauskin tippumisesi?

Neea: Kerran estetunnilla Lavian ratsastuseskuksella hyppäsimme kapeaa tynnyri-estettä. Peikko oli kieltänyt sille jo muutaman kerran ja kun sitten jälleen lähestyin estettä, opettaja päästikin kunnon karjahduksen. Peikko säikähti tätä ja hyppäsi esteen. Siinä vaiheessa taisin jo hieman menettää tasapainoani ja kun aita tuli vastaan, lähdimmekin eri suuntiin hevosen kanssa. Opettaja sitten vain totesi tyynen rauhallisena "älä nyt vain tipu sieltä", mutta tietenkin minä lensin aitojen välistä rämeikköön ja sain suuni täyteen hiekkaa. Silloin ei naurattanut, mutta jälkeenpäin tätä on kyllä naureskeltu.

Juulia: Hauskin putoaminen on varmaan joku näistä lukuisista Martta-katapultti lennoistani. Yleensähän poni oli aika pystyynkuollut, mutta välillä sai kuitenkin ihme pukitushepuleita. Pienestä koostaan huolimatta se pääsi pinkomaan kovaa ja pukitkaan eivät mitään ihan pikku hyppyjä ollutkaan. Muistan vieläkin niin elävästi, kun Martta lähti kaahaamaan pellolta pois rajusti pukitellen ja yritän kiikkua selässä henkeni edestä ja jostain kaukaa kuului Neean räkäinen nauru. Jonnekkin matkan varrelle jäi ratsastaja kippurassa nauraen ja poni jatkoi tyytyväisesti matkaansa tallille.

Neea ja Peikko

7. Oletko kisannut, paljonko ja millä menestyksellä?

Neea: Muutamissa seurakoulukisoissa olen ollut, en kovin hyvällä menestyksellä. :D

Juulia: Kahdissa pikkuestekisoissa olen ollut. Tyytyväinen olin kaikkiin ratoihin, vaikkei mitään täydellistä ratsastusta varmasti ollutkaan. Toisissa kisoissa sain myös kotiin vietäväksi sinisen ruusukkeen. :)


8. Oletko loukannut itseäsi hevosten kanssa pahasti?

Neea:  En ole erityisen pahasti,  mutta kerran kun olimme laittamassa Juulian kanssa Peikkoa kuntoon käytävällä, ja juuri parhaillaan kehuskelimme miten kiltti hevonen se onkaan, sai Peikko yllättäen jonkun hepulin ja hyppäsi suoraan jalalleni. Onneksi minulla oli turvakärkikengät jalassa, sillä muuten olisivat kyllä varpaani olleet entiset. :D Nytkin siis varpaiden yläpuolelta jalka muuttui ihan turvonneeksi ja siniseksi, sillä joku verenpurkauma sinne tuli ja käveleminen oli jonkin aikaa täyttä tuskaa.

Juulia: En ole loukannut itseäni mitenkään pahasti, vaikka monelaista onkin hevosten kanssa vuosien varrella sattunut.


9. Tykkäätkö näistä ihanista haasteista?:D

Neea: Onhan näihin ihan kiva vastailla jos kysymykset ovat sellaisia, mihin jaksaa miettiä vastauksia. :D

Juulia: Riippuu ihan kysymyksistä! :)


10. Miksi pidät blogiasi?

Neea: Minusta on kiva kirjoittaa tänne mitä kaikkea ponien kanssa on puuhailtu, sillä niitä on sitten kiva lueskella jälkeenpäin. Lisäksi tiedän, että tätä blogia lukee Maitzun entisiä omistajia, joten heistäkin on varmasti mukava lukea ponin kuulumisia täältä.

Juulia: Itse olen niin huonomuistinen, että en varmaan edes muistasi mitä viime kerralla on tullut tehtyä jos en kirjoita siitä jonnekkin ylös. On myös kiva olla olemassa joku paikka kuville, kun niitä kerran ahkerasti tulee otettua. :)

11. Kolmen kärki lempiblogeistasi?

Neea: Janitan elämää, Kaktun ja Futuran blogi ja Joka päivä on karkkipäivä

Juulia: Kaktun ja Futuran blogi, Kisamatkalla ja Laepin elämää